Ristiinan muistoja ja historiaa kuvien kera

Jatkan muistelua synnyinpitäjästäni Ristiinasta, joka tätä nykyä on osa Mikkelin kaupunkia. Tämä on kolmas blogini käsittäen aihetta Ristiina. Ensimmäiset kymmenen vuotta elämästäni asuin siellä. 14 seuraavaa vuotta meni Mikkelissä, josta vuonna 1977 lähdin pääkaupunkiseudulle. Tällä hetkellä asumme vaimoni kanssa Järvenpäässä.

Me kolmannen luokan oppilaat Ristiinan kirkonkylän kansakoulussa olemme kuvassa opettajamme Antero Vähämäen kanssa. Minä istun eturivissä kolmantena vasemmalta katsottuna.

Sitten laitan vähän Ristiinan historiaa kuvien kautta. Olen näitä kuvia joitakin julkaissut myös facebook-ryhmässä Miun vanha Mikkeli. Paikallishistoria on omasta mielestäni aina mielenkiintoista. Savutupa ja savupirtti muistuttavat, ettei ole kuin sata vuotta kulunut tuosta ajasta noin pyöristettynä. Eipä ollut sähköjä puhelimista puhumattakaan. Suihkun sai sateella ulkona ja kylmä rinki oli peffan alla veskireissulla. Muutamia sotia on Suomessakin ollut näiden vuosien varrella. Metsät ovat olleet Suomen vihreää kultaa vuosikymmeniä. Puu- ja metsäteollisuus on maailman huippua. Tukkeja uitettiin paljon pitkin Saimaata Ristiinasta minunkin siellä asumisen aikaan. Niitä vietiin ennen Pelloksen tuloa Lappeenrantaan ja Joutsenoon. Uitto oli melko taloudellista. Yksi kunnon hinaaja pystyi vetämään saman verran tukkinippuja kuin 800 rekka-autoa.

 

Tässä on ristiinalainen haikutupa Rahikkalan kylästä vuonna 1910. Kuvan on ottanut U.T. Sirelius. Kuva on Museoviraston kuvakokoelmista.
Tässä olemme kuvan myötä Pukkilan tilalla Ristiinassa vuonna 1915. Vanhukset istuvat tuvan edessä. Korpeen hakatulla kangasaukeamalla on pieniakkunainen savutupa, josta lapset ovat siirtyneet ympäri Suomea. Vain vanhukset ovat jääneet kotikonnulleen. Kuvan on ottanut Ivar Aleksander Ekström. Se on peräisin Varkauden museosta.

 

Ristiinan työväenyhdistyksen talon edusta on täynnä vapun juhlijoita vuonna 1919. Kuva on Työväen arkistosta.

 

Luutnantti Per Sovelius on kuvassa maaliskuussa 1940 talvisodan lopussa. Taustalla on Fokker hävittäjä suojapeitteissä. Kuva on Suomen Ilmailumuseosta.

 

Käsityöiltaa pidetään Ristiinassa vuosien 1942-1944 aikana. Kuva on Museovirastosta ja Suurtalkoot ry:n kokoelmasta. Sen on ottanut Yrjö Kalimo.

 

Tässä on toinen kuva käsityöillasta Ristiinassa. Kolme naista tekee käsitöitä ja poika lukee. Kuva on Yrjö Kalimon ottama 1942-1944 vuosien aikana.

 

Traktorirekeen lastattua kuitupuukuormaa sidotaan Ostolahden jäällä Ristiinassa. Teollisuusvalokuvaamo Mannelin on ottanut tämän kuvan vuonna 1956. Se on Luston, Suomen metsämuseon kokoelmasta. Ostolahti on vähän matkaa Ristiinasta Lappeenrannantieltä Kouvolan suuntaan.

 

Jäälle varastoituja puutavaranippuja on tässä talvisessa kuvassa Ristiinassa vuonna 1956. Kuvan on ottanut Mauno Mannelin. Lusto – Suomen metsämuseo

 

Tässä on kansanedustaja Olli Kervisen talo vuonna 1979. Hänen poikansa Juha-Pekka oli minun luokallani kansakoulussa kaikki ne luokat, jotka ennätin Ristiinassa käydä ennen muuttoamme Mikkeliin. Kuvan on ottanut M. Liukkonen.

Olli Kervinen oli minun poliittisen tietämykseni ensimmäinen suurnimi, sillä olihan hän kansanedustaja Ristiinasta aivan minun kouluni vierestä. Olli oli agrologi koulutukseltaan. Kansanedustajana hän toimi kauden 1962-1966 edustaen Keskustaa. Hän sai kotiseutuneuvoksen arvonimen vuonna 1977.

Tämä on niin kutsuttu Natulinin talo Mikkelissä. Talo sijaitsi Vuori- ja Mikonkadun kulmauksessa. Kuvan on ottanut Teuvo Karjalainen vuonna 1973.

Kaupunginpalvelija Anders Natulin rakennutti vuonna 1847 yksikerroksisen empiretyylisen talon asuintalokseen. Siinä on aumakatto ja kiviperusta. Kotiseutuneuvos Olli Kervinen pelasti talon purkutöiden alta ja siirrätti sen vuosina 1990-1991 Ristiinaan. Se sijaitsee Ristiinan kirkonkylän kansakoulun opettajien entisellä kasvi- ja laidunmaalla. Se on nimetty Gränna-taloksi.

Tässä on entinen Natulinin talo Mikkelistä, jonka Olli Kervinen siirrätti Ristiinaan. Täällä sen nimi on Gränna-talo. Se toimii myös Ristiinan Museona.

 

Tässä on meidän sukumme hautoja Ristiinassa. Tässä rivistössä löytyy isäni isän ja isoisän haudat puolisoineen sekä isän veljiä. Isäni ja äitini haudat ovat noin sadan metrin päässä näistä haudoista lähellä porttia.

Myös äitini vanhempien Hilda ja Kalle Vihersalon hauta on Ristiinassa. Se on melko lähellä siunauskappelia. Aina silloin tällöin tätä hautausmaata kiertäessä tulee pysähtyneeksi tuttujen nimien kohdalla. Siellä lepää jo jonkin verran omaa ikäluokkaani ja entisiä kavereitani Ristiinan ajoilta. Mutta elämä jatkuu! Me olemme täällä vain kauttakulkumatkalla. Sen kertoo Raamattu, jonka sana on minunkin jalkojeni lamppu. Meidän elämän tarkoitus on valita se oikea tie täällä, ja se tie vie taivaaseen.