Muistoja lapsuuden ajan Ristiinasta

Elämäni ensimmäiset kymmenen vuotta vietin synnyinpitäjässäni Ristiinassa. Kotini sijaitsi 18 km:n päässä Mikkelistä Lappeenrannantietä numero 13 tultaessa. Tältä tieltä kääntyi tie Ristiinan kirkolle ja noin 200 metriä sitä, niin kotini oli siinä. Sekatavarakauppa Väinö Manninen luki kaupan oven yläpuolella. Meillä oli samassa rakennuksessa asunto. Pikitien vierellä oli Shellin huoltoasema,  jonka omisti Pentti ja Aino Kyyrö. Samalla puolella meille päin tultaessa oli Auvisen kauppa. Vastapäätä tien toisella puolella heitä oli Turkin talo. Unton ja Sirkan poika Teijo oli luokkakaverini.

Ristiina sijaitsee Saimaan vesialueen luoteiskulmassa. Meidän pihasta oli matkaa rantaan noin 100 metriä. Pökkään lahti oli meidän kohdalla. Siellähän myöhemmin järjestettiin jopa moottorivenekisoja.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.

Ristiinan kirkolle oli meiltä matkaa noin 1-1,5 km. Saman verran oli minun koulumatkani, sillä kirkko oli ihan koulumme lähellä. Alaluokat 1-2 käytiin ylhäällä ja yläluokat olivat alhaalla. Opettajani olivat 1-2 luokilta Laila Pastinen, 3. luokalla Antero Vähämäki ja 4. luokalla Helli Himanen. Neljättä luokkaa ehdin käydä kuukauden ennen kuin muutimme asumaan Mikkeliin. Ehdimme käydä Ristiinan koulujen väliset yleisurheilukilpailut viereisellä kentällä. Nappasin mestaruuden neljäsluokkalaisten 60-metrillä. Olin ylpeä, kun voitin Ari-Pekka Lemisen, jolla oli piikkarit jalassa, kun minä ja kaikki muut juoksimme paljain jaloin. Johtajaopettajana kirkonkylän kansakoulussa toimi Johannes Heino. Hän veti myös voimistelukerhoa iltaisin, jossa kävin melko ahkerasti.

Ihan koulun lähellä asui ristiinalainen kansanedustaja Olli Kervinen. Hänen poikansa Juha-Pekka oli luokallani. Koulusta vähän matkaa eteen päin on Brahenlinnan rauniot ja hautausmaa. Brahenlinnassahan toimi Suomen ensimmäinen kadettikoulu, jota johti Yrjö Maunu von Sprengtporten. Enää on vain rauniot siitä jäljellä. Ristiinan pitäjä syntyi kreivin aikaan vuonna 1649 eli kreivi Pietari Brahen aikaan. Nimi tuli hänen vaimonsa Kristiinan kunniaksi. Pietari oli kenraalikuvernöörinä Suomessa.

Noin 200-300 metriä meiltä kirkolle päin oli oikealla puolella tukkikuormien pudotuspaikka. Sinne kippasivat kuorkit tukkipuita näteissä nipuissa odottamaan myöhäisempää uittokuljetusta hinaajalla. Pelloksen tehtaita ei ollut vielä tuolloin hyödyntämässä noita puita, vaan niitä Saimaata pitkin kuljetettiin todennäköisesti Lappeenrannan suuntaan. Täällä tukkinippujen vierellä käytiin uimassa ja onkimassa. Kunnan uimalaitoskin oli varsin lähellä kirkolle päin edelleen mentäessä.

Kesät olivat tuohon aikaan kauniimpia ja lämpimämpiä. Ruoho oli vihreämpää ja uimavesikin lämpimämpää kuin nykyisin. Hiihtomäet olivat isompia. Olen itse jäävi sanomaan siihen mitään, olivatko lapset silloin kiltimpiä. Kiivettiin puissa ja ampuiltiin jousipyssyillä tai koiranputkilla. Seilailtiin Saimaan lahden ylitse omatekoisella lautoilla. Olin minäkin aika kiltin näköinen vintiö.

Koulumatkan varrelta muistan vielä nimeltä joitakin asukkaita ja liikerakennuksia. Oikealta puolelta kirkolle mentäessä muistan Mensoset, Kuparisen Helmin ja Saveniukset. Martta ja Ilmari Saveniuksella oli leipomo asuintalonsa yhteydessä ja Martan baari oli vähän eteen päin mäen päällä vasemmalla puolella. Siellä se on vielä tänäkin päivänä. Vasemmalta puolelta muistan Salosen perheen sekä heidän tyttäret Helinän ja Heljän. Piikityspaikka eli neuvola oli myös sillä puolella. Siitä eteen päin vasemmalla olivat Aromaat, Pettiset, Siltaset, Syrjäset ja Äikkäät. Aromaan Katrin mansikkamaalta tienasin ensimmäiset ansioni. Lähellä Martan baaria oli Lindqvistin kukkakauppa, josta silloin tällöin vein paketteja meiltä vähän eteen päin Sairasmajalle. Sain siitä pientä palkkiota, joskus myös vastaanottajalta. Martan baarista eteen päin oikealla oli kauppa, jota hoitivat Hämäläiset. Siitä vähän eteen päin oli Osuusliike Suur-Savon myymälä. Sitten oli vähän matkaa ja vasemmalla oli Brahenlinnan emäntäkoulu. Siitä oli vähän matkaa vielä, niin tultiinkin jo kirkolle ja koululle. Siellä oli välittömässä läheisyydessä kunnan talo ja palokunta sekä urheilukenttä, jossa oli 300 metrin juoksurata. Martan baarin tienoilla vasemmalle siitä oli vielä Eero Tukiaisen rautakauppa. Myös Osuuspankin muistan ja siellä oli pankinjohtajana Ensio Salomaa. Poikansa Pekka oli minun luokalla koulussa.

Meidän kohdilta kääntyi soratie äsken mainitsemani Sairasmajan suuntaan. Siellä päin vajaan kilometrin päässä oli myös tanssipaikka Metsälinna. Siinä viikonloppuisin hiekka pölisi, kun Popedat ja Mosset sekä muut sen ajan autot ja mopot suuntasivat sinne meidän talomme ohitse. Kyllä se musiikkikin taisi meille saakka kuulua. Noin puoli kilometriä siitä eteen päin asuivat Martikaiset. Heidän talossa taisi olla putka, johon tanssilavalta oli lyhyt matka viedä pahimmat rähinöitsijät selviämään. Ensimmäisessä talossa meiltä oikealle asuivat Turkiat. Oskarilla ja Toinilla oli kahvila ja saha. Heidän poikansa Pekka oli luokkakaverini koulussa. Meiltä Metsälinnaan mentäessä vasemmalla puolella Auvisen kaupan jälkeen asuivat Kurviset ja Tiitiset. Kun minulta aivan pienenä oli kysytty, mitä minä aion isona ruveta tekemään, olin vastannut, että alan ajamaan Kurvisen pellolle hiekkaa kuorma-autolla. Olin sitä ihmetellyt ja ihastellut, kun sinne sitä oli joskus viety. Kurvisen pojat Keijo ja Matti olivat myös lapsuuden kavereitani.

Isäni sisko Tyyne oli myös kysellyt minulta tulevaisuuden suunnitelmia. Hän kysyi, jotta tuleeko minusta maanviljelijä. Hänelle olin sanonut: ”Ei poika kynnä, poika koulua käyp!” No poika kävi koulua. Oppikoulussa luokalta päästiin rimaa hipoen, mutta viidennellä luokalla päätin uusia sopimuksen ja kävin sen luokan kahteen kertaan.

Pökkään lahden tuolla puolen asuivat Heinikaiset, joista Suvi oli samaa ikäluokkaa. Olimme myöhemmin Kauppaopistossa samalla luokalla. Mikkelin ja Lappeenrannan pikitien toisella puolen asuivat Pöyryn pojat, joista Hannu ja Seppo olivat minun luokalla kansakoulussa. Heidän isä Matti oli urakoitsija, jonka sinisen traktorin päällä oli joskus jännä istua.

Johan Ludvig Runeberg kirjoitti aikanaan Ristiinasta Vänrikki Stoolin tarinoissa. Tässä on yksi säkeistö napattuna sieltä:

”Ristiinasta oli mies, Otto Fieandt, hänpä ties, antaa muille käskyjänsä, ollen vanhin veljistänsä.”

Olisin minäkin voinut laittaa blogeilleni nimeksi ”Vänrikki Mannisen turinat”, mutta en kehtaa lainata Runebergia. Tänä päivänä Ristiina kuuluu Mikkeliin. Tulee siellä edelleenkin käytyä, joskin harvakseen. Siellä on äitini ja isäni hautapaikka sekä heidän omien vanhempiensa haudat. Jatkan edelleen kirjoituksiani synnyinpitäjästäni, jos Luoja suo!

Tässä on jälleen muutamia mainoksia, joissa on mahtavia erikoistarjouksia. Tarjoan teille tätä vaihtoehtoa tehdä tilauksia eri tuotteista netin kautta. Se on ekologista ja terveellistä! Ei tarvitse tehdä pitkiä matkoja, eikä tarvitse jonottaa. Ihan kotisohvalta käsin pääset tekemään hyviä ostoksia, tai lainaamaan rahaa, kilpailuttamaan vakuutuksia ja kaikkea mahdollista muuta.  Toimitukset tulevat lähimpään haluamaasi postin toimipisteeseen tai ihan kotiovelle. Katso ja klikkaa!

*

 

 

*

 

*