Onko Suomi todella maailman onnellisin kansa?

 Suomi on valittu jo viidettä kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Olemme olleet sitä vuodesta 2018 alkaen. Vuosittainen valinta tapahtuu YK:n järjestämän kansainvälisen onnellisuuden päivän aikana 20.3. Pääkriteerit valinnassa ovat olleet elämän laatu ja ihmisten hyvinvointi. YK:n onnellisuusraportissa ilmenee, että Pohjoismaihin tuli kolmoisvoitto. Tanska oli kakkonen ja Islanti oli kolmas. Kaikki Pohjoismaat olivat kymppisakissa.

Tässä tulee päivitettynä vuoden 2023 tulokset. Suomi voitti nyt kuudennen kerran peräkkäin. 10 parasta maata olivat seuraavat:

Maailman onnellisuusraportin 10 onnellisinta maata vuonna 2023

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.

Voiko tuo onnellisuusraportti olla todenmukainen? Meillä Suomessa on kautta aikojen tehty paljon itsemurhia. Olemme aika herkkiä ihmisiä masentumaan. Täällä tehdään aika paljon väkivaltarikoksia, joista paljon on perheväkivaltaa. Koulusurmatkin ovat vielä hyvin muistissa. Maassamme on paljon köyhyyttä ja sen rajan alapuolella olevia. Sen takia monet joutuvat turvautumaan leipäjonoihin, joita esimerkiksi useat kristilliset järjestöt eri paikkakunnilla ovat mahdollistaneet. Monin paikoin nekin ovat olleet katkolla koronapandemian aikana. Sairaaloissa on pitkäaikaissairaita vanhuksia, joita ei ketkään käy katsomassa. Siunaustilaisuuksissa ei löytyisi arkun kantajia, ellei seurakunnilla olisi siihen apua tarjota. Lapsilla on jo aikuisten malliin peliriippuvaisuuksia. Nuoriso turvautuu yhä enemmän huumeisiin. Perheitä hajoaa ja uusioperheitä syntyy tiheään tahtiin. Avioliitot ovat muuttuneet määräaikaisiksi pikaliitoiksi, jotka hajotessaan tuovat paljon murhetta ja juurettomuutta erikoisesti lapsille. Tämän vuoksi tuntuu niin oudolta uskoa, että olisimme maailman onnellisin kansa.

Onnellisuuden arvioimisessa on kyselyissä käytetty kuutta avainmuuttujaa. Ne ovat elintaso, sosiaalinen tuki, terveiden elinvuosien odote, vapaus tehdä elämänvalintoja, anteliaisuus ja vapaus korruptiosta. Muutamien vuosien takaa muistan, että Etelä-Sudan oli tuolloin maailman onnettomin maa. Se on nuorena itsenäisenä valtiona joutunut kokemaan paljon sisällissotaa, nälänhätää ja korruptoituneisuutta. Suomalaisten anteliaisuus on tullut viime aikoina hyvin esille monissa muodoissaan Ukrainan valtion auttamiseksi. Onhan tuo sota uhkineen tullut Eurooppaan ja varsin lähelle meitäkin.

Äsken mainitut avainmuuttujat käsittävät monta asiaa, jotka Suomessa on hoidettu hyvin. Siihen kuuluu turvallisuus, koulutus, terveyspalvelut, vanhusten hoito, vammaispalvelut ja erilaiset sosiaalietuudet heikoimmassa asemassa oleville ihmisille. Voimmeko liikkua siis turvallisesti ja onko lapsilla sekä nuorilla hyvä kasvuympäristö? Onko täällä helppo käydä koulua ja mitä kaikkea voidaan harrastaa? Vielä mitataan ihmisten ystävällisyyttä ja onko ilma puhdasta hengittää! Tässä on tärkeimpiä kriteerejä. Vaikka yksittäistä urputtamista kuuluu joka mainitusta ryhmästä, niin kokonaisuudessa meillä on asiat tosi hyvin. Meillä on noin 150 muuta maata kisassa, joihin verrata.

 

Meillä on Suomessa kaunista luontoa jokaisena neljänä vuodenaikana. Alle 20 henkilöä saa neliökilometriä kohden melko vapaasti hengittää noin keskimääräisesti katsoen. Lasten neuvola-asioissa meiltä haetaan oppia. Päivähoito on myös lakisääteisesti hyvissä kantimissa. Peruskoulutus on melko vahva alue meillä, kun on niin hyviä näyttöjä Pisa-tuloksissakin ollut. Terveydenhuolto on maailman parhaimmasta päästä. Itsekin vajaa vuosi sitten tilapäisen aivoverenkiertohäiriön eli TIA-kohtauksen saaneena voin todistaa, että Meilahden aivokirurgia on maailman eliittiä. Vanhusten laitoshoito on myös melkoisen hyvin Suomessa hoidettu. Yksittäisiä kömmähdyksiä kullakin osa-alueella on sattunut ja niistä on tehty suuria numeroita. Hoitoalalla on ollut melkoisen pitkään työntekijöistä pulaa, joka erikoisesti tällaisen pandemian aikana korostuu.

 

Savolainen sanoo, että en ole puolesta enkä vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Itse vastaan vielä otsikkoni kysymykseen, että YK:n asettamien avainkriteerien pohjalta ansaitsemme kyllä tuon ykkössijan. Mehän olemme tuon lisäksi vielä keskivertoisesti maailman rikkaimpia kansanosia, kun meillä on ruoka, juoma, työ ja katto pään päällä. Kristillisesti ajateltuna me olemme taantuneet paljon. Ihmiset ovat paatuneempia kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. Presidentti Kyösti Kallio johdatti kansaa rukoilemaan, kun olimme hädässä. Kansa totteli ja saimme pitää itsenäisyyden. Nyt ovat kirkot tyhjillään. Kouluissa ei saa laulaa suvivirttä eikä puhua Jeesuksesta. Pyhäkouluja ei ole enää kuin harvoja. 1-2 sukupolvea on jäänyt paitsioon kristillisistä asioista. Meille olisi suureksi eduksi oppia tuntemaan kristillisen sanoman kautta onnellisuus. Se on autuutta!