Kävelen paljon ja usein lenkkini Ainolan ohessa kulkevat myös Aholan ohitse. Juhani Aho muutti Tuusulan Järvenpäähän syksyllä vuonna 1897. Hän oli Tuusulaan syntyneen taiteilijayhteisön ensimmäinen muuttaja perheineen. Sitä ennen Juhani ja Venny asuivat 1880-luvun puolivälistä lähtien Hausjärvellä. Eipä ollut kaukana, että taiteilijayhteisö olisi syntynyt sinne. Juhani Aholla oli tapana houkutella ympärilleen ystäviään ja pian Hausjärvelle muuttivat mm. Eero ja Saimi Järnefelt, Magnus Enckell ja J.H. Erkko.
Näihin aikoihin Venny Soldan-Brofeldt kärsi masennuksesta ja väsymyksestä. Lääkärin mielestä olisi parasta ympäristönvaihdos. Venny alkoi saman tien etsiä perheelle uutta asuinpaikkaa, joka löytyi Gösta ja Sigrid Enckellin kautta. Sigrid oli perinyt Järvenpään kartanon mailla sijaitsevan Vårbackan huvilan ja hän ehdotti sitä Ahoille. Huvila sijaitsi Järvenpään asemakylästä etelään johtavan tien varrella lähellä Tuusulanjärven rantaa. Venny matkusti keväällä 1897 katsomaan huvilaa Järvenpäähän ja ihastui näkemäänsä. Juhani oli parasta aikaa Pariisissa, jonne Venny sitten kirjoitti, että ”paikka on ihastuttava, idylli…” Tavoitteena heillä oli rauhallinen maalaisympäristö, jossa olisi mahdollista työskennellä pitkäjänteisesti, mutta josta olisi samalla riittävän hyvät yhteydet leipätyöhön ja virka-asioille Helsinkiin muun muassa Päivälehden toimitukseen ja teatteriin. Tässä suhteessa Järvenpää täytti erinomaisesti asetetut vaatimukset. Siellä oli posti ja rautatieasema, jolta pääsi Helsinkiin runsaassa tunnissa monta kertaa päivässä. Ahojen asunnoksi tarjottu Vårbacka, josta sittemmin tuli Ahola, sijaitsi syrjäisessä metsäsaarekkeessa erillään muusta asutuksesta. Lisäksi siellä oli oma ranta ja järvi Juhani Ahon kalastella.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.
Juhani Aho oli seurallinen ihminen, jonka kanssa toiset viihtyivät. Samalla tapaa kuin reilu kymmenen vuotta aiemmin Hausjärvelle, niin sai Juhani nyt houkutelluksi Järvenpäähän ja Tuusulan tienoille muitakin mukaansa. Hänen perässään seudulle hakeutuivat monet muut, ennen kaikkea taidemaalarit Pekka Halonen ja Eero Järnefelt. Halonen asettui aluksi läheiseen Tuomalan kylään ja Järnefelt järven vastarannalle Vanhankylän kartanoon, joka tuohon aikaan majoitti mm. kesävieraita. Maalarit ihastuivat etenkin järven näkymiin, jotka vaihtelivat pehmeistä rantaniityistä jylhiin kalliomaisemiin Sarvikallion ympäristössä. Kumpikin löysi oman talonpaikkansa nopeasti. Halonen Tuomalan Pitkäniemen, joka muuttui sitten Halosenniemeksi. Järnefelt löysi Järvenpään kartanon lehmihaan Aholan läheltä. Rakennuspuuhaan ryhdyttiin nopeasti. Maaseudun kutsua noudatti myös runoilija Juhana Henrik Erkko. Hän rakennutti oman Erkkolansa lähemmäksi Tuusulan kirkonkylää suuresti kunnioittamansa Aleksis Kiven kuolinmökin naapuriin. Vuonna 1904 saivat myös Sibeliukset Jean ja Aino talonsa valmiiksi.
Ahojen tarpeisiin Vårbacka sellaisenaan oli liian pieni. Ennen perheen muuttoa sitä laajennettiin pohjoispäästä uudella keittiöllä ja Vennyn työhuoneella. Vårbackan huvila oli alun perin rakennettu 1870-luvulla.
Aholan kalusteet suunnitteli Venny Soldan-Brofeldt. Ne olivat yksinkertaisia ja pohjasivat talonpoikaiseen käsityöhön. Sisustukseen kuului monia yksityiskohtia, jotka löytyivät myöhemmin kaikista muistakin taiteilijakodeista, kuten kaappikello, korituolit ja seinänvieruspenkki. Salin pöydän pyöristetyt kulmat olivat myös käytännölliset lapsiperheessä. Aholaan vuonna 1902 rakennetun ateljeesiiven takka sai mallin pohjalaisesta tuvasta, jossa taiteilija oli vieraillut 1900-luvun alussa kotimaan matkoillaan. Lisäsiiven tieltä kaadetun haavan runkopölkky sai toimia huoneen pöydän jalkana. Ekologisuus ja luonnonsuojelu olivat pinnalla jo 1900-luvun alussa.
Musiikin, teatterin, taiteen ja kirjallisuuden harrastaminen oli tärkeä osa taiteilijayhdyskunnan elämää. Ahot, Järnefeltit, Haloset ja joskus myös Erkko viettivät yhdessä perinteisiä iltamia ja juhlia. Aholassa järjestettiin joka joulu suuret joulukutsut. Vappua vietettiin kahvitellen ja eri lajeissa kisaillen Tuomalan kylän hiekkakuopalla. Juhannuskokko poltettiin aina samassa paikassa, Suvirannan eteläpuolella sijaitsevassa Puotinnokassa, joka silloin kuului Kallio-Kuninkalan maihin.
Järvenpäässä taiteilijayhteisön jäsenet sekä Westermarckit Järvenpään kartanosta kuuluivat ”herrasväkeen” eroten pääosasta muita asukkaita. Keskinäiselle seurustelulle ei siten ollut sääty-yhteiskunnan perinteisiin liittyviä esteitäkään. Järvenpään kartanon kanssa läheisimmin olivat tekemisissä Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt. Ahot kutsuttiin Westermarckeille kartanoon joulupäivälliselle. Venny maalasi vuosisadan vaihteessa Alexander Otto Ehrströmistä muotokuvan. Anton Westermarck oli hänen vävypoikansa. Kartanonväen ja taiteilijayhteisön yhteydenpito arjessa oli pääosin käytännön asioihin liittyvää. Esimerkiksi Sibelius, jolla ei ollut omaa hevosta ennen vuotta 1911, lainasi kartanon hevosia kuljetuksiinsa. Taiteilijat tukeutuivat kartanoon myös ruokahuollossaan ja ostivat maitoa ja muitakin maataloustuotteita.
Juhani Aho oli varsin keskeinen henkilö Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä. Kaikki olivat hänen kavereitaan. Jannea hän oli käyttämässä jo vuonna 1902 Tuusulanjärven toisella puolella tonttikaupoilla. He kävivät Åströmin Annilta maata kysymässä Vanhankylän kartanosta. Äkkilähdöt heille tuli. Anni oli raittiusihmisenä nähnyt Akseli Gallen-Kallelan maalaaman Symposium-taulun. Siinä istui Sibelius, Gallen-Kallela, Oskar Merikanto ja Robert Kajanus ravintolan pöydän ääressä juopuneina. Eero Järnefelt oli ollut Juhanin naapuri jo Hausjärvellä. Halosen Pekan kanssa oli paljon yhteyksiä. J.H.Erkko kutsui myös Juhanin aina paikalle, kun hänelle tuli kirjallisuuden alalta vieraita. Erkko oli myös naapurina Hausjärvellä. Juhani oli kantamassa J.H.Erkkoa viimeiseen lepoon. Runoilija Erkko ensimmäisenä tästä yhteisöstä siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Tässä on yksi kysely ja sitten vielä muutamia mainoksia, joissa on erinomaisen hyviä tarjouksia! Katso ja klikkaa!
Partioaitta palvelee luonnossa liikkuvia ympäri Suomen. Partioaitan valikoimassa olevissa tuotteissa korostuu toiminnallisuus, pitkäikäisyys, ympäristöystävällisyys ja huollettavuus
Offerilla on Suomen suurin paikallisten tarjousten markkinapaikka. Palvelun kautta voi ostaa poikkeuksellisen edulliseen hintaan lahjakortteja alueellisiin palveluihin kuten ravintoloihin, autokorjaamoihin, kauneushoitoloihin, kuntosaleihin ja moniin muihin arjessa sekä juhlassa tarvitsemiin palveluihin. Palvelulahjakorttien lisäksi myydään myös elämää piristäviä tuotteita. Alennusprosentti on yleisesti 50-90 %.