Järvenpää on musiikkikaupunki. Puistobluesit olivat parisen viikkoa sitten. Musiikki tulee monissa paikoin esille kaupungissamme. Sitä on katujen nimissä ja rakennuksissa. On Sibeliuksenkatua, hotelli Sointua ja ravintola Sonaattia. Musiikintekijöitä ja laulajia on ollut katukuvassammekin. Matti Esko ja Mikko Perkoila ovat jo pitemmän aikaa asustelleet näillä main ja Antti Tuisku ja Saara Aalto viihtyivät täällä myös jonkin aikaa. Mutta onhan meillä ollut täällä suuria säveltäjiäkin. Ensin oli säveltäjämestari Jean Sibelius ja hänen jälkeensä tuli Joonas Kokkonen. Hänestä aion nyt lyhykäisesti kertoa.
Kävelylenkkejä Vanhankylänniemessä tehdessäni olen usein kävellyt Villa Kokkosen ohitse. Se oli Joonaksen viimeinen koti täällä Järvenpäässä. Löysinpä Järvenpään hautausmaalta viime kesänä myös Joonaksen hautapaikan. Säveltäjä ja akateemikko Joonas Kokkonen syntyi 13.11.1921 Iisalmessa. Hän kuoli 74 vuotiaana sydäninfraktiin täällä Järvenpäässä 2.10.1996. Viime vuonna vietettiin hänen syntymänsä 100-vuotisjuhlaa.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.
Joonaksen isä Heikki osti jossakin vaiheessa aikanaan Kauppa Oy:n osakkeita ja myöhemmin koko osakekannan. Sen myötä Kokkosten perhe muutti Iisalmesta Järvenpäähän. Joonaksella oli neljä vanhempaa veljeä ja hän itse oli kuopus. Hän oli viisi vuotias, kun muutto tapahtui. Hän aloitti koulunkäyntinsä Tuomaalan opinahjossa. Poika pärjäsi varsin hyvin koulussa. Hän harrasti urheilua ja ryhtyi soittamaan viulua 15 vuotiaana. Myöhemmin hän siirtyi Kilpisen kouluun ja sieltä sitten aivan upouuteen Harjulan kouluun. Viulunsoitto loppui, kun hän muutamien soittovuosien jälkeen satutti vasemman kätensä loukkaantuessaan mäkihyppykisoissa. Se ei enää luutumisen jälkeen taipunut viulunsoittoasentoon. Joonas nimitettiin ylioppilaaksi Järvenpään yhteiskoulusta vuonna 1940 seitsemännen luokan jälkeen. Ylioppilaskirjoituksia ei talvisodan vuoksi järjestetty sinä vuonna.
Samana päivänä 18.4.1963 on Erkki Voutilainen ottanut tämän kuvan kuin edellisenkin. Tässä perhe katselee Maija Kokkosen (Else-Maj) ulkomaan matkoilta muistoksi tuomia nukkeja. Tämä kuva on ollut myös Maaseudun tulevaisuus-lehdessä 9.5.1963. Merja-Riitan lempinimi on Meikka ja Arja-Maija on Aikku. Kuva on Museoviraston kokoelmista.
Joonas Kokkonen ehti aloittaa opinnot vuonna 1940 Helsingin yliopistossa sekä Sibelius-Akatemiassa ennen kuin lähti sotaan. Yliopistossa hän opiskeli kansanrunouden tutkimusta, kotimaista kirjallisuutta sekä pääaineena musiikkitiedettä. Sibelius-Akatemiassa Kokkonen opiskeli musiikin teoreettisia aineita, historiaa, sävellystä ja pianonsoittoa. Sävellyksen professorina oli Selim Palmgren. Pianonsoiton opettajana oli Ilmari Hannikainen. Sävellysoppia hän sai myös Aarre Merikannolta.
Kesästä 1941 alkaen Joonas Kokkonen palveli jatkosodassa viestimiehenä ja kirjurina sekä viihdytysjoukoissa pianistina. Sotavuodet tekivät opinnoista katkonaisia ja vaikuttivat haittaavasti hänen kehitykseen ja sävellysopintoihin. Kotiuduttuaan lokakuussa 1944 sodasta jatkuivat opinnot yliopistossa ja Sibelius-Akatemiassa.
Joonas Kokkonen valmistui filosofian kandinaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1948. Hän toimi opiskelunsa ohella tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa ja vuodesta 1948 vuoteen 1963 lehtorina. Oppilaat muistavat hänet rauhallisena ja uskomattoman tietorikkaana opastajana. Kokkonen ei pyrkinyt ohjailemaan oppilaitaan omien näkemystensä mukaan, vaan opetti heidät seisomaan omilla jaloillaan ja tekemään ratkaisunsa itsenäisesti.
Lisäansioita Joonas hankki myös ravintolamuusikkona. Hänellä oli absoluuttinen sävelkorva ja erinomainen musiikillinen muisti. Hän toimi uransa aikana musiikinarvostelijana muun muassa Iltasanomissa, Kauppalehdessä ja Uudessa Suomessa. Hän julkaisi myös musiikkitieteellisiä tutkielmia. Joonas Kokkonen nimitettiin vuonna 1959 Sibelius-Akatemian professoriksi. Hän oli myös Suomen säveltäjien ja Teoston puheenjohtaja. Eipä ollut ihme, että hänestä tehty TV-dokumentti sai nimen ”Musiikin Kekkonen”. Samuli Tiikkaaja kuvasi Kokkosta muutama vuosi sitten Helsingin Sanomissa siten, että hänen mielestään Kokkonen olisi teoriassa pystynyt hoitamaan uuden musiikkiteoksen, vaikkapa sävellyksen, ihan alusta loppuun, teoksen tilaamisesta säveltämiseen, esittämiseen ja vielä arvostelemiseenkin. Tämä johtui siitä, että hän oli niin monessa musiikillisessa jutussa mukana.
Joonas Kokkosen musiikillinen tuotanto oli kokonaisuudessaan melko suppea johtuen hänen suuntautumisessaan niin moniin asioihin kerralla. Toisaalta Kokkonen oli niin itsekriittinen, ettei hän päästänyt käsistään keskeneräistä tekelettä tai hutaistua musiikkia. Siksi hänen tuotantonsa kaikessa suppeudessaan on laadukasta ja taidokkaasti sävellettyä. Hän sävelsi kuitenkin neljä sinfoniaa. Ensimmäinen sinfonia syntyi vuosien 1958-1960 aikana. Toinen valmistui vuosina 1960-1961. Kolmas sinfonia tuli vuonna 1967 ja neljäs vuonna 1971. Näiden lisäksi Kokkonen sävelsi kolme jousikvartettoa ja yhden sellokonserton. Hänen kuuluisin teos oli herätyssaarnaaja Paavo Ruotsalaisen elämästä kertova ooppera Viimeiset kiusaukset, josta hänen pikkuserkkunsa oli aiemmin tehnyt näytelmän. Oopperan ensiesitys oli vuonna 1975 Suomen Kansallisoopperassa.
Joonas Kokkonen avioitui kolme kertaa. Vuonna 1943 hän meni naimisiin Maire Mäkisen kanssa. Joonas oli sodan aikana rakastunut tähän kenraalimajuri Einar Mäkisen tyttäreen. Hän oli toiminut rintamalla konttorilottana (ei saa sotkea konttorirottaan). Tästä liitosta syntyi kolme lasta; Jarmo 1944, Leena 1946 ja Iikka 1950. Tämä liitto päättyi eroon vuonna 1953. Toinen avioliitto oli Else-Maj Heljon kanssa vuonna 1954. Heille syntyi kaksi tyttöä; Merja-Riitta ja Arja-Maija. Tämä liitto päättyi vaimon kuolemaan vuonna 1979. Kolmas liitto oli Anita Pakoman kanssa ja se alkoi vuonna 1980. Näistä kolmesta keskimmäinen eli Else-Maj on Joonaksen vierellä Järvenpään hautausmaalla.
Joonas Kokkonen muutti vuonna 1963 Helsingin Herttoniemestä takaisin koulukaupunkiinsa Järvenpäähän. Perheen koti löytyi Satukalliosta Ruusukadulta. Se on Lahden tieltä Järvenpäähän tultaessa Pohjoisväylän oikealla puolella oleva ensimmäinen kaupunginosa, mikä vastaan tulee. Samana vuonna Joonaksesta tuli myös Suomen Akatemian jäsen. Jo ennen tätä jäsenyyttä oli Joonas Kokkonen tutustunut arkkitehti Alvar Aaltoon.
Vuonna 1967 Joonasta alkoi kiinnostaa uuden asunnon hankkiminen ja rakentaminen. Eipä ollut tuolloin ihme, että hän näiden ajatuksiensa kanssa otti yhteyttä akateemikko ystäväänsä Alvar Aaltoon. Hän oli useiden tonttivaihtoehtojen joukosta valinnut jo mieleisensä Järvenpään Vanhankylänniemestä. Niinpä Joonas lähti eräänä kauniina kesäpäivänä Alvarin kanssa katsastamaan tonttia ja tienoota. Paikka havaittiin ilmeisen hyväksi. Sen kunniaksi akateemikot päättivät lähteä vaimojensa kanssa päivälliselle paikalliseen Perhelän ravintolaan. Siellä Alvar Aalto sai inspiraation ja paperin puutteessa hän ei aikaillut, kun hän alkoi tekemään luonnosta Joonaksen perheen tulevasta kodista ravintolaan valkeaan pöytäliinaan. Tästä tarjoilija tietenkin suuttui kovasti. Kaupungin virkailija sattui kuitenkin olemaan paikalla ja hän lunasti pöytäliinan ja maksoi kulut. Onhan niitä taloja piirrelty tupakkiaskin takakanteen, mutta harvemmin pöytäliinaan.
Alvar Aalto ei vaatinut palkkaa suunnittelutyöstään. Sen sijaan hän pyysi Joonas Kokkoselta ”pari riviä musiikkia”. Kokkonen toteutti tämän toiveen omistamalla Alvar Aallolle säveltämänsä sellokonserton, jonka kantaesitti Arto Noras lokakuussa vuonna 1969.
Villa Kokkonen on Alvar Aallon mestariteos. Se valmistui Tuusulajärven länsirannalle vuonna 1969 säveltäjä-akateemikko Joonas Kokkosen kodiksi. Se on yksi harvoista Alvar Aallon yksityiskäyttöön suunnittelemista rakennuksista. Puurakenteinen, valoisa ja moderni rakennus suunniteltiin nimenomaan Kokkosen kodiksi ja työtilaksi. Rakennus ikään kuin kietoutuu viuhkamaisesti äänieristetyssä työhuoneessa olevan flyygelin ympärille.
Laitan tähän Järvenpään kaupungin toimittaman esityksen You tubesta nimeltään Alvar Aalto´s Villa Kokkonen. Se on vähän alle kymmenen minuuttia kestävä. Linkki siihen on tässä: Joonas Kokkosen ja Alvar Aallon Villa Kokkonen – YouTube
Pari vuotta Joonas Kokkosen kuoleman jälkeen Järvenpään kaupunki osti vuonna 1998 Villa Kokkosen. Vuosina 2009-2019 pianisti Elina Viitala ja laulaja Antti Pesonen asuivat Villa Kokkosessa ja pitivät taloa ja sen ympäristöä kunnossa. He pitivät siellä myös konserttoja. Ne olivat kahvi- ja lounaskonserttoja, joissa oli intiimi ja lämminhenkinen tunnelma. Asumisen ehtoina oli tämä isäntäpari saanut kaksi musikaalista reunaehtoa: toiminnan tuli kunnioittaa taiteilijakodin kulttuurihistoriallista henkeä ja säilyttää talon alkuperäinen irtaimisto moitteettomassa kunnossa. Kaikki meni hienosti ja elämä hymyili, mutta korona toi tullessaan irtisanoutumisen.
Mannari-Mannisen mainokset ovat nyt blogitekstiä häiritsemättä täällä lopussa. Käy klikkaamassa ja katsomassa miten hyviä tarjouksia sieltä löytyykään!
Cellbesin laaja valikoima koostuu muotivaatteista ja kodin tekstiileistä. Katso ja klikkaa kuvaa!
Luontaistukku on suomalainen lisäravinteiden, vitamiinien ja superfoodien verkkokauppa. Tekemisen meiningistä kertoo se, että tilauksissamme ei ole toimituskuluja laisinkaan.
Luontaistukku on kuitenkin paljon enemmän kuin verkkokauppa. Luontaistukku on suomalainen avainlippuyritys, joka valmistaa itse omalla tehtaallaan Suomen laajinta kotimaista ravintolisätuotesarjaa – parhaista raaka-aineista ja ilman lisäaineita.
Olli, yrityksen perustaja, valitsi alusta asti myydä Luontaistukun tuotteita yksinomaan suoramyynnissä. Suoramyynti on mahdollistanut samaan aikaan tinkimättömän laadun ja edullisen hinnan. Pienestä aloitettiin ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin Luontaistukun oma tuotesarja on kasvanut Suomen laajimmaksi kotimaiseksi ravintolisien tuotesarjaksi. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki ravintolisät valmistetaan omalla tehtaallamme Suomessa. Laadukkaimmat raaka-aineet, oma tuotekehitys, kotimainen valmistustoiminta sekä tuotteiden lisäaineettomuus ovat Luontaistukun valmistustoiminnan selkäranka.
NAANTALIN KYLPYLÄ on maankuulu kylpylä- ja kokoushotelli Naantalissa, aivan meren rannalla ja idyllisen Naantalin vanhan kaupungin kyljessä. Kylpylä tarjoaa täydelliset puitteet todelliseen irtiottoon arjesta: tasokkaat huoneet, ylellisen spa & wellness -osaston, useita ravintoloita ja tietysti monipuolista viihdettä. Naantalin Kylpylä on valittu Suomen parhaaksi hotelliksi jo kahtena vuonna peräkkäin kansainvälisessä World Travel Awards -gaalassa. Naantalin Kylpylän omistaa turkulainen perheyritys Sunborn Oy, joka tarjoaa yli 40 vuoden kokemuksella kansainvälisen tason majoitus-, kokous- ja ravintolapalveluita sekä Suomessa että ulkomailla.