Kuopiolainen diplomi-insinööri ja hankejohtaja Marko Onttinen viettää 50-vuotisjuhlaa 1.10.2022 Iisalmessa

On jälleen ilo osallistua blogin välityksellä vaimoni sisaren Eilan lapsen 50-vuotisjuhliin. Nyt on kyseessä Marko. Eihän tässä ole kuin neljä kuukautta aikaa, kun hänen sisarensa Outin vastaavia juhlia vietettiin. Miten tämä onkaan mahdollista? Onkohan Outi löytänyt nuoruuden lähteen, kun kaksi vuotta on Marko ottanut kiinni. Kyllä näin on varmasti käynyt, sillä niin nuorekas oli päivänsankari kuningatar-juhlissa kesäkuun alussa ja vielä tänäkin päivänä.

Vaikka puhuin Eilan lapsista, niin aikuisen ikäänhän tässä juuri päästään. Kun Outi aikoinaan raivasi räväkämmin murrosiässä murtsikkalatuja, niin Marko rauhallisesti perässä tulevana pääsi kiltin pojan maineeseen. Vain pari vähän rajumpaa yhteenottoa oli, muisteli Eila-äiti näin 35 vuotta myöhemmin.

Tässä on kuvakollaasiota Markon lapsuudesta. Ne löytyivät minun omasta kuva-arkistosta.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.

Tein itse ensimmäisen matkani anoppilaan Iisalmeen vuonna 1982. Sehän sijaitsee Iisalmessa Hernejärvellä aivan samassa paikassa kuin missä Outin ja nyt Markon 50-vuotisjuhlia vietetään. Tuon vuoden kesä oli todella kuivaa aikaa. Appivanhempien kaivo oli typötyhjä. Mummon kasvimaa salaatteineen ja juureksineen kärsi kuivuudesta. Hätä ei lue lakia. Hernejärven koulu oli melkoisen lähellä. Sieltä oli saatu lupa noutaa vettä akuuttiin tarpeeseen. Sitten näin lankomieheni Tapsan avolava Toyotan tulevan koululta päin vesiastioita mukanaan kasvimaalle päin. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin, että autoa ajoi 10-vuotias Marko.

Marko ja Outi meillä Helsingissä kylässä

Marko ja Outi kävivät meillä Helsingissä kyläilemässä kesällä 1982. Se taisi olla heidän ensimmäinen pääkaupungin reissu. Tässä kuvassa etualalla vasemmalla on Marko, sitten minä ja seuraavana on serkkuni Kari Leppä ja sitten on vaimoni Elsa ja hänen vierellään oikealla on Outi. Kuvan otti kaverini Timo Nisula, Mikkelin Rantakylästä kotoisin. Kyseltyäni vähän aikaa sitten Markolta, mitä muistoja tämä kuva toikaan hänen mieleensä, niin hän kertoi kolme asiaa: ”Saimme olla näkemässä, kuinka Timo kehitti näitä valokuvia. Kävimme myös Ervastin antikvariaatista Kalliosta ostamassa vinon pinon Aku Ankkoja. Harjoittelimme Outin kanssa myös paikallisten slangia.”

Kuulin jälkeen päin tuolloin kesällä 1982, jotta kun Marko ja Outi kotiutuivat Hernejärvelle, olivat äiti Eila ja isäpuoli Tapsa olleet ihan ymmyrkäisinä montut auki ja silmät pyöreinä, kun Marko sanoi: ”Kundilla oli fimtsiga slabaria ja bulit pläägät klabbeissa!”

Jukka Onttinen, Markon ja Outin isä

Opin itse tuntemaan Jukkaa 1980-luvun loppupuolella. Arvelen Markon perineen isältään paljon matemaattista lahjakkuutta, teknistä näppäryyttä, nopeaälyisyyttä ja idearikkautta. Onttinen on melko harvinainen sukunimi. Nimi on suojattu ja heitä löytyy Suomesta vain 8 henkilöä tällä hetkellä.  Markon isän puoleinen suku on kotoisen Karjalasta, Suojärveltä. Isoisä Niilo syntyi siellä Varpakylässä. Hänen puoliso oli Kerttu Mirjam omaa sukuaan Karkia. Äidin puolen isovanhemmista Olavista ja Aunesta olen silloin tällöin kirjoitellut aikaisemmissa Iisalmea käsittelevissä blogeissani. He olivat minulle myös rakkaita appivanhempia.

Markon äidin sisko Maire muistelee yhtä talvea 1970-luvulta seuraavaan tapaan: ”Hoidin Outia ja Markoa Kuuselassa yhden talven, kun oma tyttäreni Sannakin oli pieni. Marko oli kiltti ja sopeutuvainen sekä mallikelpoinen poika. Hänestä on nyt kasvanut hieno, empaattinen, suorapuheinen ja rehellinen mies. Herkkyyttä hänessä löytyy myös.”

Kuvassa on Merja, Marko ja Outi 1970-luvulla.

Äidin toiseksi nuorin sisko Merja muistelee Markon varhaislapsuutta seuraavasti: ”Marko oli melko usein myös mummon ja ukin luona hoidossa Hernejärvellä. Minä myös hoidin häntä pienempänä. Silloin oltiin enemmän suurta perhettä suvun kanssa, kuin nykyisin jokainen omassaan.” Myöhäisemmästä ajasta Merja luonnehtii Markoa näin: ”Hän on hyvin miellyttävä. Sitä Marko on ollut jo lapsesta lähtien. Hän on sopeutunut hyvin monenlaiseen menoon ja pärjännyt koulussa. Hän on ollut hyvä isä lapsilleen ja hyvä aviomies vaimolleen. Hän on aikaansaava. Hän eteni opinnoissaan ja on jo kaksi taloa perheelleenkin rakentanut. Kun Veeti, vanhin lapsista, syntyi, tiesin heti, että Markosta tulee hyvä isä, sillä niin luontevaa oli lasten hoito hänellä. Lapset voivat varmasti kertoa isästään monta hyvää asiaa. Olen iloinen, että kummipoikani Marko on sydämellinen, älykäs ja menestynyt työssään.”

Markon luokkakuva vuodelta 1980 on tässä ja Marko on takarivissä toinen vasemmalta. Kyseessä on Hernejärven koulu.

Lapsuudessa ja nuoruudessa saivat Marko ja Outi Eelis Hautalalta opastusta ja innostusta suunnistuksen, hiihtoon ja muihin urheilullisiin harrastuksiin. Kouluajoista äiti Eila ihmetellen vieläkin muistaa, että koulu meni Markolla ihan hyvin siitäkin huolimatta, ettei hän juuri yhtään lukenut läksyjään. Marko on ollut rakas ja kiltti poika. Tätä aikaa on muistellut myös Markon isäpuoli Tapani Hynynen. Hän kertoo Markosta näiden muutamien vuosikymmenien jälkeen näin: ”Marko on ollut hyvä poika. Kun taloa Hernikselle rakensimme, oli tuolloin 12 vuotias Marko paljon minun toverina. Sitten kun talo oli melkein valmis, niin Markon kanssa olimme nukkuneet siellä ensimmäisen yön kahdestaan. Jonkin aikaa talon valmistumisen jälkeen ostettiin Markolle mopo.” Tästäkö se sitten lähti Markon innostus lähteä lukemaan rakennusinsinööriksi?

Äiti Eila ja Marko ovat kuvassa. Kupla oli suosionsa huipulla tuohon aikaan.

Olin jokin aika sitten yhteydessä Marko Onttisen kaveriin ja lapsuuden naapuriin Jukka Rissaseen. Utelin häneltä kaveruksien nuoruuden tapahtumista ja muistoista. Jukka mielellään kertoikin muutamia ihan kivoja muistoja. ”Kerran lähdimme Markon kanssa Vespalla ajelemaan Hernejärven tietä Paisuan suuntaan. Ennen Janatuisen taloa näimme loivassa mäessä poliisiauton. Jarrutettiin ja alettiin työntämään Vespaa. Meillä ei vielä ollut ihan tarpeeksi ikää tuon menopelin ajamiseen. Poliisit tietenkin virkansa puolesta alkoivat haastattelemaan, että koko ajanko me olimme pyörää taluttaneet. Niinhän me nyökättiin, että joo. Vähän he ihmettelivät, kun oli pitkän matkaa jarrutusjälkiä ihan työntäessä tullut tiehen. Mukavia olivat poliisit olleet, eivätkä edes kotiin siitä mitään ilmoittaneet. Vähän aikaa sitten vielä työnnettiin, kunnes uskallettiin ajaa kotia kohti.” Jukka kertoi myös jäärata-autoilusta. Viidentoista pintaan taisivat pojat olla iältään silloin, kun se harrastus alkoi. Heillä oli hankittu yhteinen Opel Kadet. Hynysen Tapsa ja Rissasen Jussi pitivät huolta jääradasta, jonka he olivat auranneet Hernejärven jäälle. Markolla oli myöhemmin Lada jäärata-autona. Jukka tunnusti, että tulihan sitä vähän salaa kylilläkin käytyä joskus ajelemassa. Jossakin vaiheessa Marko sai kevari Yamahan. Kyllä olivat kaverit kateellisia. Sillä kaverukset olivat tehneet matkaa milloin missäkin. ”Kerran sillä kaaduttiin hiekkatiellä, kun tultiin Vieremältä. Voi sitä tuskaa ja ilmeilyä, kun hiekkoja ja kivien palasia huuhdeltiin meillä Iisalmessa pois. Onneksi ei päässyt pahemmin käymään.”

Marko ja Jukka olivat olleet nuoruudessa samoissa työpaikoissa usein, kun oli läheisiä suhteita rakennusfirmaan. Yksi kesä alkoi naulojen nypläyksellä laudoista ja lankuista. Sitä pojat saivat tehdä kahdestaan. Ei ollut ketään puhaltamassa niskaan. ”Jostakin sitä tuli sitten vähän valitettua ja se oli ollut vika tikki. Jouduttiin sitten Ilvolan pirtille töihin ja siellä oli ihan viralliset työajat ja säännöt”, jatkoi Jukka muistelua ensimmäisistä raksakesistä. Kahtena talvena he olivat Markon kanssa urakoimassa polttopuuhommissa Rissasen Jussilla. Rangoista tehtiin polttopuita ja he saivat markan rangalta. Toisena talvena tulot kasvoivat, kun Jussi oli antanut heille vanhan Homeliten käyttöön. Myös palvaamolla he olivat olleet jossakin vaiheessa hommissa.

Markon metsästysinnostus taisi saada alkunsa, kun hän pääsi kokeilemaan Jussin yksipiippuista.

Pojat olivat kerran jo 18 vuotta täytettyään istuneet iltaa baarissa. Sitten heidän piti mennä erään Juhan luokse yöksi. Eipä siellä ketään kuitenkaan ollut kotona. He kävelivät rautatieasemalle ja nousivat junaan. ”Nyt lähdetään valloittamaan maailmaa”, kaverukset tuumivat. Jonkin aikaa istuttuaan junassa tuli konduktööri kyselemään, mihin päin pojat olivat menossa. ”Ihan minne päin tahansa tämä juna menee, niin sinne mennään”, pojat vastasivat. Maailman valloitus jäi sillä kertaa tekemättä, koska se juna ei tuona aamuyönä lähtenyt enää mihinkään.

Ylioppilaaksi tulon jälkeen Marko Onttinen pääsi Oulun yliopistoon. Hän luki siellä diplomi-insinööriksi vuosien 1993-1999 aikana.
Markon ja Päivin hääjuhlaa 15.7.2000

Markon rakas aviovaimo Päivi kertoo seurustelun alkamisesta ja yhdessäolosta seuraavaa: ”Päätös seurustelusta tehtiin Hernejärvellä kevättalvella kahden autossa istuen 16.3.1991. Minä ehdotin seurustelua ja hän vastasi ”yritetään”. Ja näin ollaan yritetty jo 31 vuotta. Kihloja vietettiin 19.5.1995. Kesäkuun alkupäivinä 5.6.1999 Marko sitten kosi! Noin vuosi myöhemmin vietettiin meidän häitämme Kyllikinrannassa eli tarkemmin 15.7.2000. Näihin vuosiin mahtuu paljon iloa, mutta toki myös surua. Mutta aina olen hänen rinnallaan luottanut siihen, että asiat järjestyvät. Tahtoa on molemmilla ollut myös tuulisina päivinä.” Auto, jossa päätös seurustelusta tehtiin, oli vaatimattomasti Opel Commodore, joka Saksassa oli ylemmän keskiluokan menopeli.

 

Ylhäältä vasemmalta alkaen Veeti, Vilma, Stella ja Paulus ovat kuvassa. Se on myös lapsien  ikäjärjestys.

Lapsiperheiden keskimääräinen lapsiluku Suomessa oli pari vuotta sitten 1,84. Hyvin ovat Päivi ja Marko olleet tässä asiassa keskiarvoa paremmalla puolella. Heillä on neljä lasta, joista kaksi on tyttöjä ja kaksi poikia.

Opintojen jälkeen alkoi Marko Onttisen työura NCC Puolimatkalla. Se merkitsi muuttoa ruuhka-Suomeen. Markon työpaikka oli Helsingissä ja koti Espoossa tuohon aikaan. Siitä se lähti ura urkenamaan ja perhe pikku hiljaa kasvamaan.

Ylhäällä oikealla ovat Marko ja Veeti ja oikealla ovat Marko, Stella ja Paulus. Alhaalla vasemmalla on Markon äiti Eila yhdessä Stellan ja Vilman kanssa. Oikealla puolella ovat Marko ja Stella.

Me olimme perheenä muuttaneet Helsingistä Järvenpäähän vuonna 1989 NCC Puolimatkan rakentamaan kerrostaloon. Saimme Markolta myöhemmin paljon apua mm. sauna- ja keittiöprojekteissa. Markolta saamani NCC:n korjausohjelma oli erinomaisen hyvä työväline taloyhtiömme PTS-suunnitelmia tehtäessä.

Marko on ollut saman työnantajan palveluksessa koko työuransa. Yrityksessä on tapahtunut sisäisiä muutoksia hyvin paljon sitten Armas Puolimatkan ajoista. Nykyään NCC AB on ruotsalainen rakennus- ja kiinteistökehitysalan yritys, jonka pääkonttori on Solnassa Ruotsissa. Työntekijöitä oli viime vuonna 13 000 henkeä. NCC kehittää ja rakentaa asuntoja ja liikekiinteistöjä sekä rakentaa teollisuuslaitoksia, julkisia rakennuksia, maanteitä, maa- ja vesihuoltorakenteita muun tyyppisten infrastruktuurien lisäksi. Suomessa toimitaan tytäryhtiönä NCC Finland.

Suomessa tehdään töitä samalla periaatteella kuin muuallakin NCC:ssä. Hommat lähtevät liikkeelle kehityshankkeiden läpiviennistä ideointivaiheesta avainten luovutukseen. Marko Onttinen toimii NCC Kuopion hankekehitysyksikössä. Se vaikuttaa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan suurissa kaupungeissa sekä alueen kasvukeskuksissa. Marko toimii hankekehitysjohtajana. Hänen työpisteensä keskuspaikka on Kuopiossa Puijonkatu 22.

Markon harrastuksien piiriin kuuluvat metsästys ja niistä linnut erikoisesti. Hän harrastaa myös kössiä eli squashia. Marko on myös sisarensa Outin hoivakotiyrityksen Anttulan hallituksen jäsen.

Itä-Suomen työturvallisuuskilpailun voittaja pari vuotta sitten oli NCC Suomi. Kuvassa vasemmalta Simo Taskinen, Reijo Markkanen, Tuukka Kuukkanen ja Marko Onttinen.

Kysyin Markon lähipiiriltä ja muiltakin sukulaisilta luonnehdintoja ja muistoja hänestä. Osa on jo tullut esille. Äidin nuorin sisko Pirjo luonnehtii Markoa seuraavasti: ”Marko on hyväntahtoinen ja aina valmis auttamaan. Hän on ahkera, viisas ja ihailtavan huolehtiva perheen isä.” Vaimoni Elsa, joka on myös Markon äidin sisko, kertoo kummipojastaan seuraavaa: ”En löydä Markosta muuta kuin hyvää sanottavaa. Hän on aina ollut lähellä sydäntäni. Iloiten olen saanut seurata hänen elämäänsä, menestystä työssä sekä kärsivällisenä, rakastavana isänä ja hienona puolisona. Jumala siunatkoon eteenkin päin hänen elämäänsä! Hän antakoon terveyttä ja kaikkea hyvää! Olet rakas kummi-poikani!”

Markon sisar Eilan ja Tapanin avioliitosta Hannele nimeltään kertoo veljestään:” Marko on rauhallinen, huomioonottava, auttavainen, tekeväinen ja lempeä!”

Outi sisaren tytär Sini muistelee ja kertoo:” No minunhan ensimmäinen lause, jonka oon sanonut, on ollut: Aako enon tenno, joka tarkoitti Marko enon kelloa. Muistan, että Päivi ja Marko olivat mun lempikummeja ja mulle erittäin tärkeitä. Ja jos mun porukoille jos jotain ikinä olis tapahtunut, olin onnellinen, kun äit sano, että sitten Markosta ja Päivistä tulisi sijaisvanhemmat. Rakastan sitä, kun heille voi mennä kyläilemään millon vaan. Aina on lämmin vastaanotto.”

Tässä on kummityttö Sini päässyt armeijan harmaissa olevan Markon syliin.

Jukka Rissanen halusi kertoa vielä luonnehdintoja ystävästään monen vuosikymmenen ajalta seuraavaan tapaan: ”Ei ole luotettavampaa kaveria kuin Marko. En ole muualla nähnyt niin pyyteetöntä auttamista. Marko ei ole kenellekään kateellinen. Hän on aina aidosti iloinen. Olen saanut Markolta elämänviisauden lohdutukseksi noin 18 vuotta sitten Siilinjärvellä. Meillä on molemmilla ollut joskus tiukkoja tilanteita. Markon toteamus oli tuolloin ollut: ”Kun peli muuttuu kovaksi, niin silloin se vasta alkaa”. Se on kantanut minua monessa tilanteessa näiden vuosien aikana.”

Markon aviopuoliso jo reilun 22 vuoden verran ollut Päivi jatkaa luonnehdintaa miehestään. Hän kertoo näin: ”Juttelimme vuosia sitten ystävän kanssa siitä, millainen olisi unelmien mies. Itse kuvailin sellaisen miehen itsevarmaksi, osaavaksi, älykkääksi ja huumorintajuiseksi. Sitten totesin ystävälleni, että mä olen löytänyt sen – Markon! Meidän on hyvä olla yhdessä. Uskon, että hän on minun ja lasten kanssa onnellinen mies. Aina kun hän tulee kotiin, niin huudahdan – ihanaa, Kuopion komein mies saapui kotiin! Olen saanut hyvän miehen. Tunnen, että sydän täynnä rakkautta on lähellä tärkeä ihminen.”

Tässä on perhekuvaa muutaman vuoden takaa.

Jos jotakin vielä jäi vaivaamaan, niin sillä kaverilla oli viisikymmentä penniä ja isot kengät jaloissa. Sitä ne olivat bulit pläägät. Paljon Onnea Markolle syntymäpäivän johdosta ja iloista juhlamieltä sinne Hernejärvelle!

Kuvia juhlapaikasta Hernejärveltä 1.10.22.

 

Tässä on vielä kertauksena blogi Outi Onttisen syntymäpäiväjuhlista kesäkuun alusta:

Outi Onttinen viettää kuningatarjuhlaa Iisalmessa 4.6.2022 – Mannari (blogaaja.fi)

Tässä on jälleen muutamia mainoksia, joissa on mahtavia erikoistarjouksia. Tarjoan teille tätä vaihtoehtoa tehdä tilauksia eri tuotteista netin kautta. Se on ekologista ja terveellistä! Ei tarvitse tehdä pitkiä matkoja, eikä tarvitse jonottaa. Ihan kotisohvalta käsin pääset tekemään hyviä ostoksia, tai lainaamaan rahaa, kilpailuttamaan vakuutuksia ja kaikkea mahdollista muuta.  Toimitukset tulevat lähimpään haluamaasi postin toimipisteeseen tai ihan kotiovelle. Katso ja klikkaa!

*

 Klikkaa kuvaa ja katso, mitä muuta Telia tarjoaa kuin puhelinsopimuksia!

 

*

 Björn Borgilta löytyy tuotteita erikoisesti miehille ja pojille. Klikkaa oheista kuvaa!

*

 Lindex on naisten ja lapsien vaatetusliike. Klikkaa kuvaa ja katso erikoistarjouksia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.