Lauttasaari sijaitsee lounais-Helsingissä. Siellä on asukkaita noin 25 000 (vuonna 2020). Työpaikkoja on 7065. Sinne on matkaa Helsingin keskustasta noin viisi kilometriä. Väentiheys on 6444 asukasta / km2. Osa-alueita Lauttasaaressa on Kotkavuori, Vattuniemi, Myllykallio ja Koivusaari. Naapurikaupunginosia ovat Etu-Töölö, Meilahti, Munkkiniemi, Ruoholahti, Keilaniemi ja Hanasaari.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.
Itselleni Lauttasaari tuli tutuksi 1990-luvulla. Olin Rakennushallinnon alaisuudessa töissä Helsingin Rakennuspiirillä ja 1995 jälkeen liikelaitostuneessa Engelissä. Meillä oli tuolloin kiinteistönhoidossa valtion omistama Purjeentekijänkuja 1-5, jossa oli tuolloin Terveydenhoitoalan oppilaitos ja Merenkulkualan oppilaitos myös asuntoloineen. Nythän niiden paikalla on uudehkoja kerrostaloja. Lauttasaaressa käydessä tuli myös Mutterikahvilassa silloin tällöin poikettua.
Vuonna 1911 Julius Tallberg osti 750 000 markalla Lauttasaaren kartanon. Sen maa-alueet kattoivat noin puolet saaren pinta-alasta. Tallberg yritti myydä maita Helsingin kaupungille, mutta kauppaa ei syntynyt. Hän ryhtyi tuolloin itse kehittämään saarta. Tallberg perusti Lauttasaareen merikylpylän ja -kahvilan nimeltä Drumsö Casino. Vuosina 1913-1917 saarella liikennöi hevosvetoinen raitiovaunu. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä saarella oli kartanon lisäksi vain huvila-asutusta.
Lauttasaaressa on nykyisin myös Länsimetron myötä avattu metroasema, jonne sisäänkäynti kulkee Gyldenintieltä. Sen yläpuolelle on rakennettu Kauppakeskus Lauttis. Muistan käyneeni tällä alueella vähän ennen metron käyttöönottoa. Käytin ystävääni silmälääkärissä juuri äsken mainitun kadun varrella.
Länsiväylän moottoritie kulkee Lauttasaaren halki. Kantakaupungista sinne johtaa kaksi siltaa. Lapinlahden silta on nimeltään tämä, jota pitkin moottoritie menee. Toinen on Ruoholahdesta Lauttasaarentielle johtava silta. Tässä oli aiemmin vuonna 1935 rakennettu silta, joka purettiin vuonna 1967. Sen paikalle rakennettiin nykyinen nelikaistainen Lauttasaaren silta.
Ruoholahden ja Lauttasaaren välillä vuosina 1914-1936 liikennöi Julius Tallbergin omistama Drumsö-niminen höyrylautta. Kun silta valmistui, niin lauttaa pidennettiin ja se siirtyi Korkeasaaren lautaksi vuonna 1941. Vuonna 1945 jouduttiin alus luovuttamaan sotakorvauksena Neuvostoliitolle.
Lauttasaari liitettiin Helsinkiin suuressa alueliitoksessa 1.1.1946 Huopalahden kunnan mukana. 1940-1950 luvuilla oli suurta muutosta Lauttasaaren rakennuskannassa. Asuintalojen lisäksi saareen saatiin myös teollisuutta jonkin verran. Saaren eteläosaan Vattuniemeen tuli muun muassa Suomen Tupakan tehdas ja se lopetti toimintansa vuonna 1995. Siellä toimi myös Hellbergin radiotehdas, Mahogany OY:n puuviilutehdas, Eri Oy:n liimatehdas, Helkama Oy ja Lääketukku Oy.
Oheisessa kuvassa mies on katutöissä Lauttasaarentiellä Mutterikahvilan tienoilla. Pekka Kyytinen on tämän kuvan ottanut. Mies tekee uraa katukaivolle, jotta sulaneet vedet sinne pääsisivät. Tämä kuva on vuodelta 1953 ja se on Museoviraston kuvakokoelmista peräisin. Mutterikahvila on rakennettu vuonna 1927. Itsekin olen siellä vieraillut erikoisesti 1990-luvulla.
Istvan Racz on kuvannut Lauttasaaren kirkkoa vuonna 1958 melko tuoreeltaan. Kirkko vihittiin käyttöön 20.9.1958. Sen suunnitteli lauttasaarelainen professori Keijo Petäjä. Jossakin yhteydessä on mainittu myös hänen vaimonsa Marja Petäjä toisena suunnittelijana. Kuva on Museoviraston kuvakokoelmista.
Jatkan vielä kuvapainotteisia blogejani Lauttasaaresta. Tässä yritin tuoda kronologisessa järjestyksessä ensimmäisiä vanhoja kuvia tarjolle. Palaan tänne kyllä uudestaan. Blogini lopussa on linkki arkistoon, jota kautta on mahdollista päästä katsomaan muita kirjoituksiani. Siellä on noin 20 muuta Helsinki-aiheista blogia.
Tähän loppuun liitän vielä linkin eläviin kuviin. Tämän kahdeksan minuuttia kestävän elokuvan kautta pääsemme tutustumaan vuonna 1962 neljään saareen. Sight seeing alkaa Seurasaaresta. Sitten katsellaan Lauttasaarta mereltä päin. Sen jälkeen otetaan aurinkoa ja syödään eväitä Pihlajasaaressa. Sitten voi käydä katsomassa sukulaisia Korkeasaaressa. Linkki on: Neljä saarta | Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Finna.fi
Laitan tähän vielä muutaman varteenotettavan mainoksen. Minulla on joitakin sopimuskumppaneita, joilla on tarjolla hyvää tavaraa edulliseen hintaan. Katso ja klikkaa!
Cellbes on naisten vaatetusliike, jossa on tarjolla isojakin kokoja. Klikkaa kuvaa ja katsele tarjouksia!
Laatukorun kautta voit katsella kelloja, koruja sekä älykelloja. kun klikkaat oheista kuvaa!
Kivoja kuvia!
Mahoganyn tehdas mainitaan, taisi olla puuviilu, eikä puuvilla-tehdas.
Hei! Kiitokset kommentistasi! Kiitos myös oikaisusta! Mahogany Oy on todellakin ollut puuviilutehdas ja vielä ohuita puuviiluja tehnyt. Hyvää talven jatkoa ja kevään odotusta!
Eri Oy:n toimiessa Vattuniemessä 68 luvulla, käytiin kaverin kanssa hakemassa yhtiön roskalaatikosta ns. pilaantuneita liimaeriä, joita sitten käytimme. Se oli jännää puuhaa, kun piti varoa vartijaa ja hänen koiraansa. Samoin kävimme Mahoganyn roskiksella pöllimässä puutavaraa. Vattuniemen teollisuusalue oli kiintoisa paikka, kymmenvuotiaille naskalille. En muista koskaan jääneeni kiinni näistä asiattomista puuhistani.
Kiitos mielenkiinnosta! Eipä taida tänä päivänä onnistua roskiksien dyykkaaminen ihan samaan malliin varsinkaan yrityksien alueilla. Ne pitää olla jätelajista riippuen suojatuissa ja lukituissa tiloissa.