Järvenpään kävelykatua kulkiessani usein tulee mieleen Venny, koska meillä on täällä Venny Soldanin raitti. Se erkanee kävelykadusta ja kulkee parin korttelin verran Postikadun suuntaan. Se sijaitsee ihan kaupunkimme ydinkeskustassa. Olen jo kirjoittanut Juhani Ahosta Hajakuvia sekä Juhanin, Vennyn ja Tillyn kolmiodraamasta. Nyt otan esille Vennyn elämää ja myös hänen tuotantoaan. Venny eli 24 vuotta pitempään kuin Juhani ja 14 vuotta pitempään myös sisartaan Tillyä.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.
Wendla Irene Soldan-Brofeldt syntyi 2.11.1863 Helsingissä ja hän kuoli 10.10.1945 myös Helsingissä vähän alle 82 vuotiaana. Venny oli suomenruotsalainen kuvataiteilija ja taidemaalari. Hän oli myös korusuunnittelija ja -muotoilija. Hän kuvitti lastenkirjoja. Hänen maalaukset olivat kodinomaisia. Mielellään hän maalasi lapsia, merta ja rantamaisemia.
Venny ja Juhani vuokrasivat Väli-Toskan niemen Tvärminnestä kesänviettopaikakseen samana vuonna.
Syksyn 1889-1890 Venny ja Juhani Aho molemmat asuivat Pariisissa. He eivät kuitenkaan vielä tunteneet eikä tavanneet silloin toisiaan. Syystalvella 1890 he tapasivat Helsingissä. Minna Canth esitti aikanaan melko suorasukaisen näkemyksensä Venny Soldanista: ”Neiti Soldan on tavattoman intelligentti nainen ja Juhani Aho näyttää olevan hänestä hyvin intresseerattu, vaikka hän ei suinkaan ole, ei kaunis eikä nuori. Käy sitä paitsi jotenkin huolimattomasti puettuna.” Venny oli oman aikansa aktiivinen naisasianainen. Hän rakasti kauhtanoitaan ja tuprutteli tupakoitaan. Hän myös kirota pärskäytti reippaasti, milloin aihetta oli. Juhani ja Venny menivät avioliittoon 21.9.1891. Venny otti samalla sukunimekseen Soldan-Brofeldt. Heidän esikoislapsennsa Heikki Taavetti syntyi Hausjärvellä vuonna 1895. Loppusyksystä 1897 aviopari muutti Järvenpäähän Vårbackan taloon vuokralaisiksi. Tämän jälkeen alkoi syntyä Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, johon kuuluivat myös Pekka Halonen, Johan Henrik Erkko, Eero Järnefelt ja Jean Sibelius.
Vuonna 2012 kävimme vaimoni ja hänen siskonsa kanssa Emil Vikströmin taiteilijakodissa Visavuoressa. Samassa yhteydessä poikkesimme Kari-paviljongissa katsomassa Venny Soldan-Bfofeldtin kiertävää näyttelyä. Se tuli tuolloin vähän niin kuin sivutuotteena, sillä pääosan ajastamme ihailimme Emilin taiteilijakotia.
Kiitos kunnianteosta Venny Soldan-Brofeldtille, jonka muistoa Vihdin kunta ei kunnioita. Kävelen usein Lohjanharjulla Nummelan kohdalla. Vennyn viimeinen ”ateljee” sijaitsee Päivölän virkistyskodin lähellä. Päivölässä olen kuullut Vennyn tarinan. Mökin rauniolta avautuu upea näköala Hiidenvedelle. Harjuun kaivetussa jonkinlaisessa korsussa lähes kahdeksankymppinen Venny teki taidetta sodan aikana. Mökistä on jäljellä vain kuoppa, jota jotkut pitävät kaatopaikkanaan. Kuoppa on Vihdin kunnan maalla, mutta kuntaa ei voisi vähemmän kiinnostaa. Eihän Venny ollut edes vihtiläinen. Voisivat edes siistiä raunion ja pystyttää paikalle taulun, jossa olisi löytämäsi valokuva ja tarina Vennystä. Paikan ohi Kokkokalliolle kävelee päivittäin satoja ihmisiä.
Kiitos kommentista! On todella sääli, jos eivät vihtiläiset arvosta Vennyä! Täällä Järvenpäässä on helppoa hehkuttaa, kun Vennyn töitä näkee niin Aholassa kuin Järvenpään taidemuseossa. Välillä on tullut vastaan näitä asioita ja henkilöhistorioita tutkiessa, kuinka huonosti on joskus kohdeltu joitakin ihmisiä, jotka ansaitsisivat suuremman kunnian. Suurena ryhmänä tulevat ensimmäisenä mieleen lotat. Heidät pantiin maan rakoon heti sodan jälkeen. Kirjallisuudessa ja elokuvissa lottia halveerattiin. Heidän johtajansa ”lottakenraali” Fanni Luukkonen sai elää loppuelämänsä pienellä eläkkeellä Helsingissä yksinäisenä, työttömänä, sairaana ja köyhänä. Hän kuoli 1947 sydäninfraktiin. Viime aikoina on presidentin puoliso Jenni Haukio ollut nostamassa lottien arvostusta korkeammaksi.