Rautakoura – RUK:n kurssi no 145 Haminassa 5.4.-18.7.1974

 Menin armeijaan lokakuun lähdössä 1973. Kirjoitin ylioppilaaksi samaisena keväänä Mikkelin lyseosta tai oikeastaan Savilahden yhteislyseosta, joksi nimi muuttui viimeisen luokan aikana.

Pääsin Karkialammelle Mikkeliin. Matkaa kotoani linnun tietä tai metsäpolkuja pitkin oli 2-4 kilometriä. Olin alokasajan panssarintorjuntakomppaniassa eli Pstk:ssa. Kapiaisia oli mm. Kauko Laitinen ja Mauri Seppä. Esko Hintikka oli komppanian päällikkö ja Reijo Väisänen oli komppanian vääpeli. Kake oli minulla futisvalmentaja MP:n A-junioreiden aikaan ja Mauri oli yksi Suomen parhaimmista painijoista omana aikanaan. Täältä jatkui tieni armeija-uralla Raukkiin eli reservialiupseerikouluun. Siellä oli joukkueenjohtajana Keijo Siitari. Kun muut istuivat luentosaleissa opiskelemassa, vei Keijo meidät hiihtäen metsään ja päivät kuluivat nopeasti. Tuohon aikaan puhuttiin, että Mikkelissä oli fyysisesti raskain Raukki ja pioneereillä Korialla henkisesti raskain. En ollut uskoa korviani, kun Raukin loppuvaiheessa julistettiin ne neljä nimeä, jotka lähtevät Haminaan Rukkiin meidän komppaniastamme. Minä olin heidän joukossaan.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.

Meitä Savon Prikaatista Pstk:sta Rukkiin lähtivät Fagerholm Kari, Haiko Jarmo, Manninen Arimo ja Pulkkinen Seppo. Siellä meni kevät ja alkukesä. Haminassa korostui se puoli, että me Mikkelistä tulleet olimme aika kovakuntoisia, muttemme osanneet ladella ulkoa jonkun panssarivaunu Leopardin ominaisuuksia, kuten jotkut ne kirkkaasti luettelivat.

 

Meillä Pstk:ssa reserviupseerikoulussa oli komppanian päällikkö kapteeni Raimo Manninen. Komppanian vääpeli oli Voitto Ramu. Joukkueen johtajamme oli yliluutnantti Pekka Räihä. Hän oli kouluttautunut ensi alkuun kaupalliselle alalle yo-merkonomiksi, mutta pääsi sitten kadettikouluun ja armeija-ura kutsui. Räihä oli jokseenkin tiukka kouluttaja ja minut hän otti silmätikukseen jostakin syystä. Olin RUK:n puolivälin jälkeen saanut iltalomilla haminalaiselta romaanilta nyrkkiraudasta nenääni, jonka johdosta olin Lahdessa Hennalassa useita päiviä. Sieltä palasin sitten Haminaan, jossa ei ollut juuri ketään. Kaikki olivat polkeneet pyörillä Pahkajärvelle. Tavoitin kuitenkin komppanian vääpelin Voitto Ramun, joka sanoi, että minä pääsen syötyäni hänen kyydissään sinne. Heitin tetsarivarustukset Ramun Volvon takakonttiin ja niin pääsin leveästi hänen kyydissään vajaan sadan kilometrin päähän. Vieläkin muistan yliluutnantti Räihän ilmeen, kun hän katseli minun sinne saapumistaan. Hän tuli nappaamaan minut soppajonosta sanoen, että minulla on vielä jokunen koe suorittamatta. Sitten vasta nähdään, että lähteekö Manninen maitojunalla Mikkeliin vai jatkaako RUK:n loppuun. Seuraavana päivänä oli sitten paluu Haminaan. Minulla oli VMTL:ää eli vapaata marssi- ja taisteluharjoituksesta, mutta siitä huolimatta halusin polkea fillarilla tuon matkan, kuten kaikki muutkin.

Olin parissa juoksukilpailussa mukana Haminan aikaan. Yksi viikonloppu oli Ison Ympyrän viesti, jossa juoksin saman osuuden kuin arvokisoissakin mukana ollut Markku Taskinen. Meillä oli parhaimmat juoksijat silloin lomilla, koska minäkin joukkueeseen mahduin. Otin osaa myös yleisurheilumestaruuskisoissa 100 metrille. Siinä tuli yllätysvoittaja. Kaikki odottivat Ensio Nyyssölän voittavan matkan kuin ohi mennen. Sen voitti kuitenkin Jukka Rantanen, joka myöhemmin niitti mainetta hyvänä jalkapallon maalivahtina. Hän oli Kajaanista kotoisin ja edusti myöhemmin ainakin Oulun Palloseuraa. Hopeaa voitti Jouni Welin Viestikomppaniasta ja Ensio Nyyssölä oli kolmas.

Samaan aikaan kanssani oli entisiä luokkakavereitani Mikkelin lyseosta tällä Rautakoura-kurssilla.

 

Timo Voutilainen yläkuvasta oli Pstk:n miehiä, kuten minäkin. Hän on kotoisin Lappeenrannasta. Yllätys oli suuri, kun joskus 1970-luvun loppupuolella pelattiin Helsingin Rakennuspiirin puulaakijoukkueella Poliiseja vastaan Lauttasaaressa. Yks kaks kuului vastustajien joukosta, että pitäkää kiinni tuo Mikkelin mies. Onneksi oli kyse jalkapallosta, eikä muusta poliisiasiasta. Voitimme ottelun niukasti. Jorma Hirvonen oli samaan aikaan Mikkelin Kauppaoppilaitoksessa. Hän oli minulla vuokralla Helsingissä jonkin aikaa. Hän toimi tuolloin viinakaupan myyjänä Neljännellä linjalla. Klaus Thomassonin ääni tuli tutuksi jo Karkialammella. Hän oli Raukissa samaan aikaan. Oli ilo kuulla iltapesun aikaan Jussi Jurkan ja Raimo Häyrisen ääntä ja lukemattomia muita imitoitavia hahmoja. Samoin Haminan metsikössä muistan kerran, kun sinne ilmestyi sotilaskodin auto, niin samat hahmot äänineen olivat siellä myös mukana. Juha Valtanen oli samassa komppaniassa kuin minä. Hän on entisen puolustusvoimanin komentajan Jaakko Valtasen poika. Hannu Äimänen on lakimies, joka on tullut minulle tutuksi One Way Missionin kautta hyvistä kristillisistä saarnoistaan. Lennart Saari on mies Rymättylästä, joka on on innokas luonnon tutkija. Hän tietää evoluutiosta muutakin kuin pelkkää teoriaa.

Ei tarvinnut lähteä maitojunalla Karkialammelle, niin kuin joukkueenjohtaja vähän kiusoitellen pelotteli. Loppuaika Mikkelissä olikin ihan mukavaa aikaa. Omasta mielestäni sain monipuolista ja erinomaista johtajakoulutusta sekä ryhmänjohdosta, että joukkueen johdosta. Olen työurani aikana saanut toimia jonkin verran myös esimiestehtävissä ja uskon, että jotakin hyötyä on tästä armeijanaikaisesta koulutuksestakin ollut.

Tässä on muutamia mainoksia tuotteista ja palveluista hyvin tarjouksin. Katso ja klikkaa!

*

Puhdista saa edullisia terveystarkastuksia! Kaikki laboratoriotestit voi tilata ilman lääkärin lähetettä. Näytteitä otetaan Mehiläisen toimipisteissä 75 paikassa 50 eri paikkakunnalla. Puhti-terveystarkastus maksaa 99 euroa. Testitulokset laboratoriokokeista tulevat yleensä seuraavana arkipäivänä. Klikkaa ja katso itse lisää!

*

Käypä kurkistamassa Vallilan tuotteita. Sieltä löytyy verhoja, mattoja ja kaikkea kodin sisustamiseen liittyvää.