Kirjailija Anni Swan, vuodesta 1907 alkaen Manninen

Anni Swan syntyi Helsingissä 4.1.1875. Hänen isänsä oli tunnettu kulttuurihenkilö aikanaan ja oli nimeltään Carl Gustaf Swan. Annin äiti oli Emilia Malin ja hän harrasti kirjallisuutta. Hän opasti kaikkia yhdeksää tytärtään lukemaan satuja ja kertomuksia. ”Nio svarta svanor eli yhdeksän mustaa joutsenta” oli tytöille tuttu yhteisnimitys. Anni oli sisarkatraasta seitsemänneksi vanhin.

Kuvassa on Anni vasemmalla ja kaksi hänen sisartaan, jotka ovat Nelma keskellä ja Lyyli oikealla. Kuvan on ottanut kuvataiteilija Eero Järnefelt. Hän oli ottanut puolisokseen Swanin sisaruksista Saimin. Kuva on otettu vuonna 1891 Oskari Snellmanin pihalla. Tämä kuva on Etelä-Karjalan museosta peräisin.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.

Swanien koti oli ruotsinkielinen, mutta fennofiilien  tapaan ja J.W. Snellmanin innoittamana isä omistautui suomalaisuusaatteelle ja oppi puhumaan suomea melko hyvin. Äidin kielitaito suomen suhteen jäi aika heikoksi. Annin isä oli perustamassa Lappeenrannan ensimmäistä sanomalehteä aikanaan. Anni oli siellä isänsä apuna aika ajoin toimituksessa esimerkiksi  suomentamassa kirjoituksia.

 

Daniel Nyblin on kuvannut vuonna 1898 kirjailijatar Annia. Kuva on Museoviraston kuvakokoelmista.

Anni syntyi Helsingissä, mutta hänen lapsuusvuosinaan perhe asui Hämeessä maaseudulla. Ensin he asuivat Janakkalassa ja sitten Vanajassa. Anni oleskeli tuolloin mielellään metsässä. Tältä ajalta on peräisin hänen syvä rakkautensa luontoon. Se kuvastui myöhemmin selkeästi hänen tuotannossaan. Annin mielikuvitus sai virikkeitä äidin lukemista iltasaduista ja kirjallisuudesta yleensä.

Tämä kuva Annista on otettu vuosien 1904-1910 välillä. Kuvan otti Atelier Universal. Kuva on Museovirastosta.

Pappilaympäristöön sai Anni nuoruudessaan tutustua Mikkelissä. Hän on nuorisoromaaneihinsa saanut vaikutteita juuri siltä ajalta. Mikkelissä Anni asui sukulaistensa luona. Hän aloitti siellä tyttökoulun vuonna 1890 viidenneltä luokalta ja sai päästötodistuksen vuonna 1892. Mikkelin yksityinen suomalainen tyttökoulu toimi vuosina 1880-1926. Koulu toimi aluksi kuusiluokkaisena tyttökouluna. Ylioppilastutkinto-oikeus sinne tuli vasta vuonna 1909, kun sinä vuonna koulun johtajatar Ida Arppe sai luvan perustaa kouluun kolme jatkoluokkaa. Anni Swan suoritti sitten ylioppilastutkinnon yksityisoppilaana Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa vuonna 1895.

 

Kirja Kaksi pikku miestä on 45-sivuinen lastenkirja, jossa on Rudolf Koivun värikuvitus. Kirjassa on omistus E.Einola ja se on Lappeenrannan museosta peräisin.

Mikkelissä tämä samainen tyttökoulu on myöhemmin muuttunut Mikkelin tyttölyseoksi. Katu, jonka varrella koulu sijaitsee, on Anni Swaninkatu. Länteen päin jatkeena Otavankadun ylityksen jälkeen on sitten hänen puolisolleen omistettu katu Otto Mannisenkatu.

Ateljee Salon Strindberg on kuvannut Ainoa 1910-luvulla. Kuva on Museoviraston kuvakokoelmista.

Ylioppilaskirjoituksien jälkeen Anni Swan opiskeli Helsingin yliopistossa humanistisia  aineita, muttei suorittanut kuitenkaan tutkintoa. Hän lähti Jyväskylän seminaariin valmistuakseen kansakoulun opettajaksi. Hän suoritti niin sanotun hospitanttikurssin. Ylioppilaana hänen valmistuminen kesti vain yhden lukuvuoden ja hän valmistui vuonna 1900. Siinä ammatissa hän sitten toimikin noin 15 vuotta. Ensin hän oli opettajana Viaporissa ja sitten Helsingissä.

Anni ja Otto ovat kuvassa 25-vuotishääpäivänään vuonna 1932. Kuvan on ottanut Pietinen ja se on Museovirastosta.

Tultuaan Mikkelistä Helsinkiin Anni Swan joutui keskelle vilkasta kulttuurielämää. Hän sai nopeasti tuntumaa ajan virtauksiin. Hänen tuttavapiiriin kuuluivat monet taiteilijat, kuten Jean Sibelius ja Eero Järnefelt. Annin vanhemmasta sisaresta Saimista tuli Eeron puoliso. Jeanin vaimo Aino oli taas Eeron sisko. Annin nuorempi sisko Nelma meni naimisiin Jean Sibeliuksen veljen Christian Sibeliuksen kanssa. Kirjailijoista hänen tuttavapiiriinsä kuuluivat Eino Leino sekä Mikkelin ajoilta tuttu Otto Manninen. Tummasta ja säihkyväsilmäisestä Anni-neidosta tuli molempien runotar. Leinon ja Mannisen välisen kilpakosinnan voitti Manninen, vaikka vielä vuonna 1904 Anni Swan antoi Otolle rukkaset. Vuonna 1907 pari kuitenkin avioitui. Se tapahtui pitkän epäröinnin jälkeen . Siitä lähtien Annin elämässä oli keskeisellä sijalla perheen äidin ja kulttuurikodin emännän tehtävät. He elivät onnellisesti avioliitossa yli 50 vuotta.

Mannisen perhe yhteiskuvassa Annin ja Oton 25-vuotishääpäivänä vuonna 1932. Anni ja Otto ovat istumassa. Vasemmalla on äärimmäisenä Mauno, sitten on Sulevi, sitten on Katri Helena Manninen os. Haavio ja oikealla Antero. Kuvan on ottanut Pietinen ja se on Museoviraston kuvakokoelmista.

Tässä tulee hieman alle viisi minuuttia elävää henkilökuvaa Otto Mannisesta ja Anni Swanista vuodelta 1933. Ääntä ei filmissä valitettavasti ole. Tämä on Kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkistosta. Linkki on tämä: Otto Manninen ja Anni Swan | Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Finna.fi

Otolla ja Annilla oli tapana lukea toistensa käsikirjoituksia. Kummallakin oli varmasti ollut vaikutusta toistensa ennakkoarvostelijana. Anni sai kirjailijana yleensä hyvän vastaanoton sekä arvostelijoilta että lukijoilta. Hänen tuotannollaan on ollut suuri merkitys suomalaisten lasten ja nuorten kirjallisuuden kehityksessä. Siitä on ollut vaikutusta myös seuraaviin kirjailijapolviin.

Itse muistan tutustuneeni Anni Swanin lasten ja nuorten kirjoihin heti kansakoulun alettuani. Ristiinan kirkonkylän kansakoulun välittömässä läheisyydessä oli Ristiinan kirjasto. Annin kirjoja houkutti lukemaan hänen kirjojensa hyvin piirretyt kannet. Hänen kirjojaan onkin ollut kuvittamassa muun muassa Venny Soldan-Brofeldt, Rudolf Koivu ja Martta Wendelin. Heihin kaikkiin olen tutustunut sen verran, että olen jokaisesta blogin kirjoittanut lyhyellä blogaajan urallani.

Anni Swanin ensimmäinen satukokoelma oli nimeltään lyhyesti Satuja. Se julkaistiin vuonna 1901. Ensimmäinen nuortenkirja oli pojille suunnattu Tottisalmen perillinen vuonna 1914. Tunnettuja nuortenkirjoja olivat myös Iris rukka (1916), Ollin oppivuodet (1919) sekä Sara ja Sarri (1927). Annin ensimmäiset sadut olivat lyyris-romanttisia ihmesatuja. Myöhemmissä saduissa hän kuvaa toden mukaisempaa ympäristöä, kotia, koulua, metsää ja sen eläimiä. Usein Annin saduissa tapahtuu niin, että joku eläin tai ihminen muuttuu toiseen muotoon rangaistuksena jostakin tehdystä teosta. Tästä lumouksesta selviytyminen on yleensä sadun loppuhuipennus. Swanin nuortenkirjat ovat kehityskertomuksia. Siellä on henkilöasetelmia hyvikset vastaan pahikset, köyhä tai rikas välinen vastakkaisuus.

 

Anni Swan oli toimittamassa myös lasten- ja nuortenlehtiä. Hän oli Pääskynen (1907-1918) ja Nuorten toveri / Sirkka (1919-1945) toimittaja. Lisäksi hän suomensi Grimmin satuja. Hän suomensi myös Lewis Carrolin Liisan seikkailut ihmemaassa vuonna 1906 yhteistyössä sulhasensa Otto Mannisen kanssa. Naimisiin mentyään ja jätettyään kansakoulunopettajan työt Anni siirtyi harrastamaan Suomessa uutta kirjallisuuden lajia, realistisia nuorten kertomuksia.

Anni Swan on kotonaan vuonna 1933. Eipä ole enää ”musta joutsen” kyseessä. Kuvan on ottanut Pietinen. Kuva on Museovirastosta.

Annin puoliso oli siis runoilija ja professori Otto Manninen. Heidän perheeseen kuului kolme poikaa. Vanhin heistä Antero toimi Helsingin yliopiston virkamiehenä ja hän on julkaissut muistelmia, tietokirjoja ja käännöksiä. Antero eli vuosina 1907-2000. Sulevi eli lyhyen elämän 1909-1936. Hän oli runoilija, jonka jälkeen jääneet runot on julkaistu nimellä Levoton päivä vuonna 1936. Kolmas poika Mauno Manninen oli taidemaalari, runoilija ja Intimiteatterin perustaja. Hän eli vuosina 1915-1969. Perhe asui talvisin Helsingissä, mutta kesäisin ja sota-aikana he muuttivat Kangasniemelle Oton kotipitäjään. Siellä he olivat Kotavuoren saaressa huvilassaan.

Anni ja Otto kotonaan vuonna 1933. Kuvan on ottanut Pietinen. Se on Museoviraston kuvakokoelmista.

Anni Swan muistetaan monista eri kirjallisuuteen liittyvästä asiasta. Hän oli Sakari Topeliuksen jälkeen seuraava satujen tekijä ja kertoja. Häntä voidaan pitää myös tyttökirjallisuuden luojana. On sanottu, että Anni Swanin kielellisesti vanhahtava teksti  erikoisesti satujen kohdalla tulisi päivittää nykysuomelle, niin niistä saataisiin taas iloa lapsille. Anni Swanin mukaan on nimetty nuortenkirjalle myönnettävä palkinto Anni Swan mitali.

Anni Swan kuoli 24.3.1958 Helsingissä.  Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemeen. Mikkelin lisäksi myös Lappeenrannassa sijaitsee kirjailijalle nimetty Anni Swaninkatu. Kangasniemellä on Anni Swanin puisto.

 

Tässä on muutamia mainoksia, joissa on ihan loistavia tarjouksia! Katso ja klikkaa!

*

Interflorasta voi ostaa kalloo tai kannoo! Kysy vaikka! Ne menee perille mihin päin Suomea tahansa! Kesällä vietetään paljon juhlia eri puolilla Suomea. Joskus sattuu vaan käymään niin, että menee päällekkäin synttärit ja rippijuhlat tai muuta vastaavaa. Silloin on todella hyvä olemassa tämä Interfloran palvelumuoto ostaa kukat ja yllättää sankari! Interflora on Suomen johtava kukkatervehdysten toimittaja. Interflora välittää päivittäin satoja tunteita ja tuoksuja kukkatervehdyksillä ympäri Suomen ja myös ulkomaille. Kotimaassa kukkatervehdyksiä toimittaa lähes 300 Interfloran kukkakauppaa. Interflora on maailmanlaajuisesti noin 140 maassa toimiva itsenäisten kukkakauppayrittäjien vapaaehtoinen organisaatio. Suomessa se on toiminut jo vuodesta 1927.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.