Olen ollut kolme vuotta eläkkeellä. Niin se aika vaan vierii. Silloin tällöin näen vielä työperäisiä unia. Kansallisarkisto oli viimeisin työpaikkani ja olin siellä syksystä 2005 kesään 2019. Aloitin siellä tarkastajana ja lähdin pois toimitilapäällikkönä. Aloitin pääkallopaikalla Rauhankadulla Kruununhaassa. Viereisiä komeita arvokiinteistöjä ovat Säätytalo ja Suomen Pankki. Kaikissa näissä on arkkitehti Gustaf Nyström ollut mukana suunnittelussa. Suomen Pankkia hän oli toteuttamassa oppipoikana, kun varsinainen arkkitehti oli saksalainen Ludwig Bohnstedt.
Helsingissä oli vuonna 2005 toinen toimipiste Siltavuorenranta 16 osoitteessa. Sekin tuli minun työkuvioihini. Joitakin vuosia myöhemmin myös Sota-arkisto ja valtioneuvoston arkistoa nivoutui Kansallisarkistoon. Toimipisteitä tuli sitä kautta lisää Sörnäisistä Työpajankadulta ja Kruununhaasta Hallituskadulta. Tätä nykyä myös entiset maakunta-arkistot ovat Kansallisarkistoa. Niiden lisäksi on Mikkeliin joitakin vuosia sitten valmistunut Keskusarkisto.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.
Rauhankadun kiinteistö vaikutti taloon tultuani melko sokkeloiselta. Se oli rakennettu kolmessa eri vaiheessa. Maanpäällisiä kerroksia on viisi ja maan alla toisessa päässä taloa oli kuusi kerrosta kalliosuojat mukaan laskettuna. Vanhinta osaa silloisessa Valtionarkistossa rakennettiin vuosina 1886-1890. Taloa laajennettiin vuosina 1927-1928 toisessa rakennusvaiheessa. Projekti oli nimeltään Itäinen makasiini B. Suunnittelijoina olivat arkkitehti Magnus Schjerfbeck 1922 ja arkkitehti Ernst Kranck 1927-1928. Kolmas vaihe oli sitten laajennus, jota tehtiin vuosina 1968-1972. Sen suunnitteli Olof Hansson. Siinä yhteydessä tuli ulkoportaiden rakentaminen ja sisäänkäynnin muutos sen myötä. Ruokala 8. kerrokseen tuli tässä yhteydessä. Samalla tuli 6. kerrokseen uusi tutkijasali. Se tunnetaan tänäkin päivänä sillä nimellä, vaikka se on 50 vuotta vanha. Paljon tuli uutta tuon rakennusvaiheen yhteydessä.
Toimenkuvaani kuului olla linkkinä Senaattiin ja siellä erikoisesti kiinteistöpäällikköön. He olivat meidän vuokraisäntiä. Pidimme muutamien kuukausien välein palavereja, jotka koskivat kiinteistönhoitoa, remontteja ja muita ajankohtaisia rakennuksiin liittyviä asioita. Tottahan palaverien välilläkin oli paljon muutakin yhteistoimintaa.
Siivoustoiminta oli taloon tullessani omien siivoajien varassa. Heitä oli seitsemän yhteensä molemmissa taloissa, kun aloitin työt. Heillä oli ollut oma siivousesimies ennen tuloani. Hän lähti raitionvaunukuljettajaksi ja hänen tehtävänsä siirtyivät minulle siivouksen osalta. Olihan se minulle omalla tavallaan tuttua, sillä Helsingin Rakennuspiirissä ja myöhemmin Engelissä ollessani kiinteistönhoitajien esimiehenä Helsingin ydinkeskustassa teimme siivouspuolen kanssa tiivistä yhteistyötä.
Monenlaiset turva-asiat kuuluivat myös tehtäviini Kansallisarkistossa. Tein ja päivitin kunkin kohteemme pelastussuunnitelmat aika ajoin. Järjestin myös muutamia kertoja palo- ja pelastustoimintaan liittyviä tilaisuuksia luentosalissamme, jonne sain kouluttajan Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta. Sain myös houkutelluksi talon sen aikaisesta työntekijämäärästä yli 60 % alkusammutuskoulutukseen Erottajan paloasemalle. Kävimme siellä kolmessa erässä ja saimme luentojen lisäksi käytännön opetusta vaahtosammuttimen ja sammutuspeitteen käytöstä.
Virastomestaritoiminta oli myös minun vastuullani taloissamme Helsingissä. Tein niitä töitä itsekin aina talon pakettiauton ajamisen myötä. Toimin kerran jopa pääjohtaja Jussi Nuortevan autonkuljettajana. Heitin hänet omalla autollani kotiin Järvenpäähän mennessäni lentoasemalle. Olin opetellut juuri valmistuneen strategian ja visiot ulkoa ja ajattelin antaa sivistyneen käsityksen tietämyksestäni. Eipä tarvinnut niistä asioista matkan aikana keskustella, vaan juttelimme yhteisistä Mikkelin tutuista, kuten esim. Friarin veljeksistä, joista Petrin kanssa Jussi oli pelaillut sulkapalloa. Lauri Friari on pari kertaa voittanut Suomen mestaruuden maratonilla.
Meillä kävi arvovaltaisia vieraita aina silloin tällöin vierailemassa jossakin erikoistilaisuudessa tai näyttelyn avajaisissa. Kansallisarkisto kuuluu opetusministeriön alaisuuteen. Itse muistan Jukka Gustafssonin ja Henna Virkkusen vierailut. He tutustuivat myös siihen työhön, mitä talossa tehdään ja poikkesivat esimerkiksi konservointitiloissa. Presidentti Sauli Niinistö kävi ainakin kolmasti minun aikanani vierailulla. Yhden kerran toimin hänen turvamiehensä oppaana. Ennen presidenttiyttään Sauli Niinistö luennoi vanhassa tutkijasalissamme sotainvalidien veljesliiton tilaisuudessa. Virastomestari oli lähtenyt viikonlopun viettoon ja jättänyt minulle AV-laitteet hoitaakseni ne. Siinä oli kaikenlaista muutakin hoidettavaa samaan aikaan. Kesken Saulin puheen mikrofoni meni mykäksi. En ihan ehtinyt hätiin, eikä sikäli tarvinnutkaan, sillä tuleva presidentti hoiti kuuluvalla äänellä puheensa kunnialla loppuun. Opimme tuosta tilaisuudesta sen, ettei mikrofoniin kannata laittaa itse ladattuja paristoja, vaan niiden tulee olla uusia. Sen opimme myös, että lakanan takana piti aina olla jonkun näitä tilaisuuksia varten ja samalla miksaamassa laitteita.
Toimenkuvaani kuului perehdyttää taloon tulevia uusia työntekijöitä ja korkeakouluharjoittelijoita. Niitä oli alkuun melko runsaasti, joten Rauhankadun kiinteistössä tein noin kerran kuukaudessa kierroksen, joka kesti noin pari tuntia ja käsitti myös saman verran kilometrejä (ehkä 1-1,5 km). Lähdimme ryhmän kanssa matkaan pääaulasta aloittaen arkkitehtuurisesti kiinnostavista paikoista entisen sisäänkäynnin puolelta ja sitten lopettaen maanalaisten kalliosuojatilojen makasiinien ja käytävien katselmuksella ja paneutumisella poistumisteiden sekä muiden turvatoimien tärkeään merkitykseen. Alkuaikoina perehdytys kesti 1,5 – 2 tuntia, joten loppuvaiheessa menimme Cafe Hauseniin, jossa kahvikupin ääressä kertasimme kierrosta ja kävimme läpi kysymyksiä, mitä lenkki herätti.
Minun työhöni kuului vielä kaikenlaisia muita tehtäviä. Minut oli nimitetty myös apulaissuojelujohtajaksi. Pääsin eräässä tilaisuudessa ruokalassamme istumaan ihan pääjohtajan viereen sattumalta. Silloin kävi mielessä, että jos tuon suojelun jättäisi pois minun turvanimikkeestä, niin olisin apulaisjohtaja.
Loppuvaiheen tehtäviäni oli valtakunnallinen kilpailutus siivousyrityksien saamiseksi eri toimipisteisiimme. Siinä olikin melkoinen homma , mutta kyllä siitä selvittiin. Piti käydä läpi Oulun, Joensuun, Vaasan, Jyväskylän, Mikkelin, Hämeenlinnan, Turun ja tietenkin myös Helsingin toimipisteidemme aikaisemmat tiedot ja tarkkaan selvittää tuleva. Helsingissä oli jo jonkin aikaa ollut käytäntö, että oman siivoojan jäädessä eläkkeelle, tilalle ei otettu ketään, vaan otettiin vuokratyöntekijä tilalle tai jyvitettiin tietty vyöhyke siivousfirmoille. Muissa paikoin ei omia siivoajia ollut. Tasapuolisuus oli myös huomioitava valtakunnallisesti tehtävien määrittelyssä ja suorituskerroissa. Joissakin paikoin oli esimerkiksi kukkien kastelu muissakin kuin asiakaspalvelutiloissa määritelty siivoukseen kuuluvaksi. En tiedä tarkkaan, mutta taitaa olla varmaan vieläkin kilpailutukseni aikaiset voittajat voimassa.
Kansallisarkisto oli erittäin mukava työpaikka minun osaltani. Minulla itselläni oli ihan kivat tiimit ympärillä ja yhteistyö toimi kaikkien kesken kivasti. Ammatillinen identiteettini oli myös kunnossa, sillä oli aina tosi kivaa tulla töihin. Liikuin paljon työni luonteen johdosta koko henkilökunnan parissa ja sain olla tosi upeiden työkavereiden parissa tämän viimeisimmän 15 vuoden työjaksoni. Sisäisiä organisaatiomuutoksia taisi olla muutama, mutta itse kuuluin sinne hallintopuolen lohkolle, joka oli kokonaisuudessaan arkiston tuki- ja selkäranka. Saan olla edelleen kiitollinen omista esimiehistäni ylöspäin: Jormasta, Anitasta ja Jussista sekä kaikille tiimiläisilleni sekä työtovereilleni. Myös yhteydet sidosryhmiin, Senaattiin ja kiinteistönhoitoon sekä kaikkiin ulkopuolisiin urakoitsijoihin hissiliikkeistä lähtien toimivat hyvin. Ikävä on aina välillä näitä kaikkia kontakteja! Mutta muistelot jatkuvat ja sen myötä myös blogit tästä aiheesta!
Tässä on muutamia mainoksia, joissa on hienoja tarjouksia! Klikkaa ja katso!
Jos sinulle on kertynyt useita lainoja, niin kannattaa harkita yhdistelylainaa, jota ohessa esitellään. Lainat yhdistämällä voi saavuttaa satojen eurojen säästöt joka kuukausi. Suomen yhdistelylaina.fi on 100 % kotimainen palvelu, joka kilpailuttaa puolestasi jopa 30 pankin ja rahoituslaitoksen korot. Hakemus käsitellään välittömästi ja saat lainarahat tilillesi parhaimmillaan heti saman päivän aikana. Lainahakemus on ilmainen eikä sido sinua mihinkään, joten hae rohkeasti yhdistelylainaa.
Vallila on suomalainen sisustus- ja tekstiilialan perheyritys, joka on perustettu Helsingin Vallilaan vuonna 1935. Mallisto uudistuu kahdesti vuodessa. Se on aina sekä ajankohtainen että leimallisesti vallilalainen: rohkea, värikäs ja eri tyyleillä leikittelevä. Mallisto kattaa astiat, tapetit, sekä sisustus- että käyttötekstiilit aina metritavarasta suihkuverhoihin ja torkkupeittoihin asti, sillä kodin jokainen nurkka on erinomaisen muotoilun arvoinen – tai kuten vallilaisilla on tapana sanoa – Vallilaa vaille valmis.
Laatukoru.fi on kotimainen koru- ja kelloalan verkkokauppa. Valikoimiimme kuuluu sekä kotimaisten että kansainvälisten brändien kelloja, koruja ja älykelloja. Lisäksi Laatukorulla on oma kultasepänverstas Hyvinkäällä, jossa valmistetaan Laatukorun omia Silván-brändin timanttikoruja, kuten vihkisormuksia, kihlasormuksia, korvakoruja ja riipuksia. Silván-timanttikoruja on saatavilla vain Laatukorusta. Laatukorun omien Silván-timanttikorujen lisäksi valikoimistamme löytyy mm. seuraavia brändejä: TAG Heuer, Longines, Tissot, GARMIN, Kalevala, Raymond Weil, Seiko, GANT, Swarovski, Lumoava sekä monia muita! Laatukorun verkkokauppaa pyöritetään timanttisella tiimillä Hyvinkäältä käsin. Panostamme laadukkaaseen ja ystävälliseen asiakaspalveluun, nopeisiin 1-2 päivän toimituksiin, sekä jatkuvasti päivittyvään ja kasvavaan valikoimaan. Laatukorulla on Laatukoru.fi -verkkokaupan lisäksi 13 myymälää Etelä-Suomessa.