Olimme Pirkanmaalla Urjalassa mökkeilemässä

Viikko sitten maanantaina eli heti elokuun alussa matkasimme vaimoni kanssa Järvenpäästä mökkeilemään Urjalaan. Tyttäremme perheineen tulivat sitten vaiheittain meidän jälkeemme. Urjala on paikkakunta, josta Martti Innanen aikoinaan lauloi ja myös taikayöstä. Matkaa tuli meille melko tasan 150 km. Emme ihan ekologisia olleet, kun sinne menimme kolmessa polvessa ja yhtä monessa autossa. Asumme kuitenkin eri talouksissa ja aikataulut menivät niin, että portaittain saavuimme mökille ja samalla tavoin myös sieltä lähdimme.

Ilmakuvaa Urjalasta – kuva on wikipediasta.

Urjala on asukasmäärältään lähes kymmenen kertaa pienempi kuin Järvenpää. Asukkaita siellä on 4645 ja Järvenpäässä noin 45 000.  Pinta-ala on taasen 12 kertaa Järvenpäätä suurempi eli noin 505 km/2. Väentiheys Urjalassa on pikkuisen vaille 10 asukasta neliökilometrille, kun kotikaupungissani Järvenpäässä on 1184. Me olemme Suomen väkitiheydessä neljänneksi suurin kaupunki Helsingin, Kauniaisen ja Keravan jälkeen.

Kesämökkimme sijaitsi 14 km päässä Urjalan keskustasta. Se oli Kokonjärven rannalla. Mökin vuokraajat asuivat noin puolen kilometrin päässä maatilalla. Sieltä noudimme avaimet ja asettauduimme taloksi tutustuen mökkiin.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.

Honkarakenteen tekemä mökki on tässä sisäänkäynnin puolelta katsottuna.

Sää oli vaihtelevaa koko viikon ajan. Ominaispiirre oli se, että joka päivä ensimmäistä aamua lukuun ottamatta tuuli melkoisesti. Meillä olisi ollut mahdollista vuokrata sup-laudat, mutta se ei nyt tuulen takia tullut kyseeseen. Venettäkin käytimme vasta viimeisenä päivänä, vaikka silloinkin jonkin verran tuuli. Kävimme puolen kilometrin päässä olevassa saaressa tyttäreni miehen kanssa.

Ensimmäisenä aamuna herättyäni oli välttämättömyys ottaa postikorttimainen kuva aamunkasteisesta järvimaisemasta.

 

Tässä on kesämökki rannan suunnasta kuvattuna.

Muistin jostakin esitteestä nähneeni , että Urjalan kirkko on tiekirkko ja sen mukaan auki aina arkisin. Se ei ihan nyt pitänytkään paikkaansa, mutta pääsin sinne sisään kuitenkin. Pappi oli siellä paikalla rippikoululaisten kanssa ja heillä oli juuri pieni tauko menossa. Sain pikaisen opastuksen papilta ja luvan ottaa kuvia. Tämä puinen ristikirkko valmistui vuonna 1806 ja se on Martti Tolpon piirtämä. Vuosien 1867-1869 korjauksessa kirkko muuttui C.A. Edelfeltin piirustusten mukaan uusgoottiseksi.

Tässä on kirkko puiden lomasta kuvattuna.

Alttaritaulun ”Kristuksen ylösnousemus” on maalannut ennen vuotta 1813 Tukholmassa taiteilija J.G. Sandberg. Alttaritaulun on lahjoittanut Honkolan kartanon emäntä Ulrika Furuhjelm.

Urjalan kirkon alttaria tauluineen.

Urkuparvella on urkurakentamo Martti Porthan Oy:n valmistamat 30-äänikertaiset barokkiurut vuodelta 1989.

Kuvaa kirkon käytävältä ja urkuparvesta sain ottaa myös piipahdukseni yhteydessä.

 

Raivaajapatsas

Kirkon lähellä on Kalervo Kallion veistämä Raivaajapatsas. Suokuokka on hänellä kädessään. Patsas on paljastettu 5.6.1949. Graniittijalustan on suunnitellut muuan arkkitehtiylioppilas, josta myöhemmin tuli alansa kuuluisuus, nimittäin Reima Pietilä.

Tässä on kuvaa Urjalan keskustasta läheltä Matkahuoltoa ja kirjastoa.

Samalla reissulla poikkesin myös Urjalan kirjastossa. Sinne on rakennettu tarkka jäljennös Väinö Linnan työhuoneesta alkuperäisine irtaimistoineen Tampereen Hämeenpuiston kodista, jossa kirjailijan perhe asui vuodesta 1962. Työhuoneen koko irtaimisto on lahjoitettu Urjalan kirjastoon.

Kuvassa on Väinön työhuone. Sisälle ei päässyt ja heijastuksia on tullut kuvaan. Minäkin olen haamuna mukana.

Pikkaisen matkaa Urjalan keskustasta Turunväylää pitkin löytyi lauantaipäiviksi pitemmäksi aikaa naposteltavaa. Siellä sijaitsi Urjalan Makeistukku. Siellä olisi ollut myös mausteita ja luontaistuotteita ym. Me tyttären poikien kanssa tyydyimme karkkiin. Miksei aina voi olla karkkipäivä?

Urjalan Makeistukkuun on kiire.

Pölkinvuori oli ihan kiva kokemus nähdä. Se tuli valloitettua huippua myöten. Se on 163 metriä merenpinnasta. Tämä paikka on perennojen ja taimistotuotteiden erikoiskauppa. Siellä oli mahdollisuus tutustua myös metsäpuutarhaan kilometrin mittaisen luontopolun kiertämällä. Vuoren huipulta näkee selkeänä päivänä yli 40 kilometrin päähän.

Pölkinvuoren kahviota on kahdessa kerroksessa.
Tässä on infoa Pölkinvuoresta luontopolun varrelta.
Pölkinvuoren juurella oli tämä pikku lampi, jossa minä poseeraan.

Loppuviikosta oli Urjalan keskustassa markkinahumua. Siellä oli samalla myös Pentinkulman päivät. Ostimme mustikoita, hunajaa, jäätelöä ja muurinpohjalettuja markkinoiden tuoksinassa.

Oli aurinkoinen, mutta tuulinen sää Pentinkulman päivän aikaan.
Katsastimme markkinahumun jälkeen pari Urjalan uimapaikkaa. Tässä on yksi. Rannan nimi ei ollut kovin mairitteleva.

Eräs nähtävyys tuli vielä koetuksi. Kävimme Isotalon yksityismuseossa noin kilometrin päässä mökistämme. Sinne ei käynyt museokortti, muttei siitä ollut haittaa, koska sinne pääsi ilmaiseksi sisään.  Suurin osa huonekaluista oli vuodelta 1822 peräisin. Vanhin rakennus, mitä alueella on jäljellä, on 1700-luvun puolivälissä rakennettu vieraspytinki. Kuningas Kustaa Vaasa antoi aikanaan Ikalan yksinäistalolle ratsutilan oikeudet. Otin paljon valokuvia tästä museosta. Muutaman laitan myös tähän blogini yhteyteen.

Urjalan Ikaalan Ratsutilan Sipi Mattiaksenpoika ratsasti ulos sotaan, joka alkoi v 1607. Hän kaatui kuninkaan joukoissa kaukana Puolan maalla v 1612.
Jumala siunatkoon hänen tuntemattoman leposijansa.
Tässä on yleiskuvaa tuvasta. Mahtavaan uuniin mahtui 34 leipää. Uunin pankolla on pyöreä syvennys viinapannua varten. Uuniin mahtui metriset halot.
Keskellä lattiaa on pikkulasten kävelyyn oppimispuu.
On maitotonkkaa ja kuparipannua moneen lähtöön.
Potta on nyt vähän kulahtanut, mutta onhan se jo 200 vuotta vanha.

Tutustuimme vähän Urjalan ympäristöönkin kukin tahoillamme. Minä poikkesin Akaalla hakemassa tyttären kaksi poikaa junalta. He rohkenivat matkustaa Järvenpäästä keskenänsä junakyytiä käyttäen. Forssan uimahallissa oli tyttäreni mukaan kiva käydä pojat mukana. Olimme me Hunningollakin jonkin aikaa. Se oli melko lähellä sitä Paskolampea, josta laitoin kuvankin. Luulen, että kun näitä nimiä on aikoinaan tänne keksitty, niin Ikaalan ratsutilan viinapannulla on ollut käyttöä.

Kokonaisuutena jäi mökistä ja Urjalasta ihan kivat muistot. Paljon jäi meillä paikkojakin käymättä ja aktiviteetteja kokematta. Tuulisella säällä jäi mato-ongintakin väliin. Nuutajärven lasikyläkin olisi ollut melkoisen lähellä. Urjalan taikayötä ei koettu eikä nähty Taikayöntietäkään. Kotimatkalla pysähdyimme vaimoni kanssa heti Toijalan ABC:lla matkamurkinaa ostamassa. Siinä samalla huomasin Pellavatehtaan, jossa aika ajoin on töissä myös laulaja-evankelista facebook-kaverini. Muistin kuitenkin, ettei hän nyt olisi ollut paikalla, vaan Kemin suunnassa viemässä ilosanomaa perheensä kanssa.

Tässä on joitakin mainoksia, joissa on tosi hyviä tarjouksia! Katso ja klikkaa!

*

 

*

 

*

 

*

 

4 kommenttia artikkeliin ”Olimme Pirkanmaalla Urjalassa mökkeilemässä

  1. Kiva blogikirjoitus. Nauratti nuo paikan nimet, todellakin lienee viinapannua tyhjentäessä tulleet paikat nimettyä 😂😂

  2. Urjalassa oli vielä Kiimankulma ja Puutteenperä. Teiltähän ei muuten ole pitkä matka Ameriikkaan! Sehän on Vieremällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.