Olen ollut Miun vanha Mikkeli facebook-ryhmässä välittämässä nostalgisia ja historiallisia kuvia. Useita kuvia olen ehtinyt välittää myös synnyinpitäjästäni Ristiinasta. Osan niistä jaan nyt tämän kuvapainotteisen blogini myötä uudestaan. Tuon myös näytille ennen näkemättömiä ikuistuksia. Olen jo pari kirjoitusta tehnyt aiemmin ja pyrin tekemään vielä muutamia myöhemmin. Tämäkin oli jo tehtynä toiselle blogipohjalle, mutta kun viime keväänä vaihdoin wordpressille, niin ajattelin tämän päivittää ja kirjoittaa uudestaan.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.
Ristiinalla on ollut melkoisen värikäs historia alkaen sieltä sen perustamisesta. Se tapahtui vuonna 1649. Sitä ennen ja sen jälkeen elettiin kreivin aikaa. Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe kehitti ja uudisti maatamme merkittävällä tavalla 1600-luvulla ollessamme Ruotsin vallan alla. Kreivi Brahe oli kenraalikuvernöörinä maassamme vuosina 1637-1640 ja toiseen otteeseen vuosina 1648-1654. Hänen ensimmäinen vaimonsa Kristina Katarina kuoli vuonna 1650. Hänen vaimonsa nimen mukaan sai Suomessa moni paikkakunta nimensä tuohon aikaan Ristiina mukaan lukien.
Pietari ja Kristiina Brahen muotokuvat Ristiinan kirkossa ovat todella harvinaisuus Etelä-Savossa. Ne ovat ainoat elävästä mallista tehdyt maalaukset tästä pariskunnasta. Taulut on tehty vuonna 1640. Ne on maalannut Hans Bockhardt. Tämän blogini myötä kerron nyt Ristiinan kirkon historiasta ja kirkkoväestä enemmän.
Ristiinan kirkko on kahtamoinen eli kaksoisristikirkko samaan tapaan kuin on maailman suurin puukirkko Kerimäellä. Ristiinan kirkko on valmistunut myös puusta vuonna 1775. Sen suunnitteli sortavalainen Eskil Collenius. Alkuperäinen pituus oli 27 metriä, leveys 8,2 metriä ja korkeus 17 metriä. Rakennusmateriaaliksi ei ollut muita vaihtoehtoja kuin puu. Se selvisi minulle, kun luin Lennart Pinomaan toimittamaa Ristiina 1649-1949 teosta. Siinä mainitaan kirkon rakentamisesta seuraavaa: ”Puukirkko tuli sen johdosta, koska sopivaa kiveä ei Ristiinassa ollut ja kalkkikin olisi pitänyt hankkia 20 peninkulman päästä. Pitäjän asukkaiden mainittiin lisäksi olevan rutiköyhiä. Leipääkään ei ollut. Puutyöt tekivät tietenkin pitäjän omat miehet palkkaa saamatta. Saha on ollut rakentajille tuntematon, koska lankut on veistetty ja katkaistu kirveellä. Työpäiviä on tarvittu todella paljon.” Ei siis löytynyt sponsoria kirkolle, kuten oli onni esimerkiksi Juvalla ja hyvin monilla muilla paikkakunnilla Suomessa.
Ristiinan kirkon pääoven yläpuolelle ilmestyi muistotaulu, johon oli brändätty: ”Totisesti on Herra tässä paikassa. Kuinga peliättäwä on tämä paika. Ei tässä ole muu kuin Jumalan huone ja taivan ovi. Ylösrakettu Eskiel Colleniukselta vuona jälken Kristuxen syndymän 1775.”
Ristiinan kirkkoa on laajennettu vuosina 1843-1844. Laajennuksen myötä tuli lisätilaa noin 100 m2. Kirkon alttaritaulu on peräisin tämän laajennuksen jälkeiseltä ajalta. Sen on maalannut Alexandra Frosterus-Såltin (1837-1916). Hän oli Suomen tuotteliain kirkkotaiteilija 1800-luvulla. Alttaritauluja hän maalasi 68 kpl. Ristiinan kirkon alttaritaulu on maalattu 1850-luvun tienoilla.
Ristiinan kirkon kellotapuli on rakennettu vuonna 1772. Kirkon sankarihautausmaan sankariristi on paljastettu vuonna 1951. Sen on suunnitellut kuvanveistäjä Ilmari Virkkala. Kirkkopihalla sijaitsee Suomen sodan sankarin Otto von Fieandtin Viipurista siirretty hautamuistomerkki.
Sankarihautausmaalla on isäni kahden veljen sankarihaudat. Eino kaatui sodassa 26-vuotiaana ja Viljo menehtyi muutama päivää ennen jatkosadan loppua 25-vuotiaana. Parhaimman nuoruuden aikansa he viettivät sotatantereella Karjalan Kannaksella.
Suomettaressa on 3.9.1883 ollut kirjoitus, jossa kesämatkalla Ristiinassa ollut matkailija kertoo paikallisista hautajaistavoista seuraavasti: ”Kulkiessani kirkkotietä näin tien vieressä olevassa männyssä pienen, mustan, nauloilla kiinnitetyn ristin, jonka kantaan oli piirretty vuosiluku ja jonkun nimen alkukirjaimet. Kysyin mitä se merkitsee. Sanottiin, että se on karsikko. Ristiinassa on tapana ruumista hautaan vietäessä seisahtua tielle ja lyödä puuhun sellainen risti. Samalla on tapana ottaa pieni naukku. Haudalta tullessa seisotaan taas samalla kohta ja ryypätään. Ristin asemesta karsitaan joskus männyn keskioksat pois. Ylä- ja alapuolelle oksat jätetään. Muuten tehdään ihan samat naukkurituaalit”. Satunnainen matkailija oli kovasti ihmetellyt sitten, jotta kuuluuko tuollaiset rituaalit kristilliseen elämään.
Paljon tuli ihmisiä kirkkoon Saimaata myöten kirkkoveneillä. Osa on saapunut hevosilla. Muistan itse, kun Kautialan kylästä asti Olga Nastolin niminen henkilö käveli mustassa ja pitkässä koltussaan sekä huivi päässään joka ikinen kirkkopyhä 1950- ja 1960-luvuilla meidänkin talomme ohitse. Matkaa hänelle tuli edes taklaisin yli 10 kilometriä.
Siunauskappeli on valmistunut vuonna 1960. Heti seuraavana vuonna 1961 olin minäkin siellä oman isäni siunaustilaisuudessa.
Entisinä aikoina arvohenkilöt saivat hautansa joko itse kirkkoon sen lattian alle tai kirkon läheisyydessä oleviin hautakammioihin. Hautausmaihin haudattiin ainoastaan seurakunnan köyhät. Niitähän Ristiinassa riitti, kun eivät edes kirkon rakentamisesta palkkaa saaneet. Vuonna 1822 kirkkoon hautaaminen kiellettiin, joten silloin tuli hautausmaa kaikkien vainajien hautauspaikaksi. Ristiinan seurakunnalla oli 1800-luvun alussa hautausmaa Saimaan rannalla pappilan tontin eteläpäässä. Senaatin päätöksellä 1840-luvulla seurakunta sai uutta hautausmaata Brahelinnan raunioiden eteläpuolelta. Pitäjäläiset aitasivat alueen kiviaidalla ja niin se vihittiin hautausmaaksi vuonna 1844. Tätä hautausmaata on sen jälkeen laajennettu tarvittaessa.
Ristiina liittyi osaksi Mikkeliä vuonna 2013. Siellä asui tuolloin 4856 henkeä. Tässä olisi voinut käydä toisinkin päin, jotta Mikkeli olisi liittynyt Ristiinaan kuntaliitoksessa. Pietarissa oli nimittäin pohdittu 1830-luvulla, jotta kummastako tehdään lääninkaupunki, Mikkelistä vai Ristiinasta. Ministeri ja valtiosihteeri sekä vielä kreivi Robert Henrik Rehbinder teki asiasta keisarille esityksen 19.11.1835, jossa hän puolsi Mikkeliä. Tästä hänen perehtymiskäynnistä on säilynyt sellaisia muistitietoja, ettei hän ollut käynyt Ristiinassa ollenkaan. Korkeat vieraat oli kestitty niin hyvin Mikkelin kartanoissa, että heidät saatiin luopumaan aikeista jatkaa vaivalloista matkaansa Ristiinaan. Tässä on nyt aivan turhaa jälki viisastella lähes 190 vuoden jälkeen, jotta tekikö Rehbinder virkavirheen. Nyt sillä ei enää ole niin väliä, kun ollaan kuntaliitoksen myötä yhtä.
Tässä on linkit kahteen aikaisempaan Ristiinasta kirjoittamaani blogiin:
Ristiinan muistoja ja historiaa kuvien kera – Mannari (blogaaja.fi)
Muistoja lapsuuden ajan Ristiinasta – Mannari (blogaaja.fi)
Tässä on jälleen muutamia mainoksia, joissa on mahtavia erikoistarjouksia. Tarjoan teille tätä vaihtoehtoa tehdä tilauksia eri tuotteista netin kautta. Se on ekologista ja terveellistä! Ei tarvitse tehdä pitkiä matkoja, eikä tarvitse jonottaa. Ihan kotisohvalta käsin pääset tekemään hyviä ostoksia, tai lainaamaan rahaa, kilpailuttamaan vakuutuksia ja kaikkea mahdollista muuta. Toimitukset tulevat lähimpään haluamaasi postin toimipisteeseen tai ihan kotiovelle. Katso ja klikkaa!
Klikkaa oheista kuvaa ja katso mitä Naantalin kylpylä ja hotelli tarjoavat!
Maksa kaikki pikkulainat ja osamaksut pois ottamalla Suomen yhdistelylaina! Klikkaa kuvaa ja tutustu!
Offerillan kautta saat lahjakortteja joka lähtöön. Mahdollisuus on tehdä 1500 diiliä!
Lindex on edullinen nettivaateliike naisten ja lapsien vaatteiden suhteen. Klikkaa oheista kuvaa ja katso!