Oma jalkapalloinnostukseni heräsi Mikkelissä 1960-luvun puolessa välissä. Olimme muuttaneet Ristiinasta 1963 Kiiskinmäelle, joka on ollut vuosien saatossa yksi futiksen kehto Mikkelissä. Toinen on ollut Rouhiala. Ristiinassa ei paljon jalkapallon perään ymmärretty. Siellä harrastettiin yleisurheilua ja pelattiin pesäpalloa.
Kiiskinmäellä asuimme Vesitorninkadulla. Pääsimme muuttamaan aivan juuri valmistuneeseen taloon ihan Pölläsen kaupan vieressä. Tällä tienoolla asui paljon minun ikäisiä lapsia. Vieressä olevaa kahta taloa kutsuttiin perhetaloiksi. Ne taisivat olla kaupungin vuokrataloja. Meillä oli yksi yhteinen asia niiden talojen kanssa, talkkari. Hobergin Viljo oli talonmies, jolta otimme joskus ”lötöjä”. Se merkitsi sitä, että teimme jonkun kepposen ja sitten lähdimme juoksemaan karkuun. Jotkut olivat monipatterisella sähkölampulla häikäisseet Viljon silmät ja samaan aikaan heittäneet lumipallolla. Onneksi Viljo ei ollut pitkävihainen.
Mikkelissä oli kaksi kovaa jalkapalloseuraa tuohon aikaan. Siellä oli MP ja Kissat lyhyesti sanottuna. Siniset ja punaiset pelipaidoiltaan. Vesitorninkadulla taisi olla aika tasaisesti molempien joukkueiden pelaajia ja sitä myöten myös kannattajia. Meidän talossa ja vieläpä samassa rapussa kuin me asuimme oli molemmat seurat edustettuina hyvin. Ykkösessä asui Kauko Hälvä, joka pelasi Pallo-Kissojen 1960-luvun alun mestaruussarjajoukkueessa. Hänen lempinimensä oli Kiko. Kakkoskerroksessa asui Jorma Pekonen, josta myöhemmin tuli myös MP:n puheenjohtaja. Me asuimme kolmosessa. Minä ja veljeni Ilkka pelattiin MP:n junioreissa.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.
Varhaiskeväästä myöhäissyksyyn me pelattiin jalkapalloa. Otavantien alikulun kautta päästiin Vipusenkadun lähellä olevalle pikkukentälle. Välillä käytiin Ulkovaatteen kentällä pelaamassa. D-juniori-ikäisenä sitä tuli aloitettua harjoitukset MP:ssä. Mykkäkoulun kentältä ne treenit alkoivat. Suur-Savon aukio on nimitys nykyisin. Hokkasen Urho oli yksi valmentajista. MP:n kakkosjoukkueena myös junioreissa olivat Mikot. Mikkelin Pallo-Kissoilla oli kakkosjoukkueena Pepo eli Pelipojat.
Mikkelin Pallo-Kissat olivat nousseet Mestaruussarjaan vuonna 1961. He olivat heti ensimmäisenä vuotenaan neljänsiä. Neljän pelatun ottelukierroksen jälkeen nousijajoukkue Kissat johti sarjaa. Kahden vuoden päästä oli heillä kohtalona tippua takaisin Suomen sarjaan. MP nousi mestaruussarjaan vuonna 1966. Muistan sen riemun, koska varmastikin tuli siihen aikaan seuratuksi kaikki MP:n ottelut. Vuohelaisen Ville oli heidän valmentaja. MP:n pelaajien nimet muistettiin tietenkin ulkoa. Aina kun lähdimme Veskarin kentille pelaamaan, niin alkoi kuulua, että miä oon Vanhasen Lane, miä oon Riepposen Popi, miä oon Kuoppamäen Mikko ja niin edelleen. Välillä siinä oli kansainvälisyyttäkin mukana, kun kuului, että miä oon Lev Jassin, miä Pele ja miä Eusebio. Välillä oli pientä riitaa, kun kaikki halusivat olla Lane tai joku muu.
Vesitorninkadulta muutimme sitten jossakin vaiheessa Kirkkokadulle. Kerrosta ylempänä asui tuolloin Pallo-Kissojen Pajun pelaaja-valmentaja perhettä. Jorma ja Orvokki olivat omalla tavallaan myös uranuurtajia vetäessään naisjalkapalloa nousuun Mikkelissä ja samalla myös koko valtakunnassa. Vastapäätä Kirkkokadulla naapuripuutalossa asuivat Vuoren Jokke ja Jussi. Saimme hyviä pelejä Kirkkokadulla aikaan niin kesällä kuin talvella.
Omista junioriaikaisista valmentajista muistan Hokkasen Urkin lisäksi Pentti Lahden, Matti Varkon, Riku Turpeisen ja Kauko Laitisen. A-junnuissa olimme talvisaikaan usein samoissa treeneissä edustusjoukkueen kanssa, joten myös Marttisen Raimo valmensi tuolloin. Silloin olimme esimerkiksi urheilutalolla, josta muistan kovat kuntopiirit. Siellä sitä oppi vähän paremmin tuntemaan omat idolit.
Kun MP nousi mestaruussarjaan, niin me junioreina aloimme saada mahdollisuuksia liikkua aivan samoilla paikkakunnilla kuin edustusjoukkueellakin oli peli. Ei ollut silloin vielä junnuille omaa SM-sarjaa. Pelattiin paljon piirisarjaa ja näitä ystävyysotteluita SM-sarjapaikkakunnilla. Oulua lukuun ottamatta taisimme kiertää kaikki kaupungit, missä edustusjoukkuekin. Piirisarjassa kuuluimme Saimaan alueeseen. Lappeenranta, Savonlinna ja Imatra tulivat tutuiksi. Monet piirinmestaruudet me voitettiin. Kovin vastus meille sinipaidoille oli yleensä Kissojen punapaidat.
Haluan kertoa näistä tuon aikaisista idoleista MP:n edustusjoukkueessa 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Matti Vanhanen oli tuon aikaisen joukkueen idoleista ykkönen. Muistini mukaan hän toimi joukkueen kapteeninakin sen ajanjakson, kun minä innolla MP:n matseja seurasin. Nuorena poikasena Mattia alettiin jo kutsua Laneksi. Hänen itsensä mukaan lempinimi saattaa juontua siitä, että lapsena hänen hiuksensa leikattiin aivan päänahkaa myöten klaniksi. Siitä se sitten vääntyi Laneksi. Yksi jalkapallomaaottelu on Lanelle vuodelta 1970 tilastoitu. MP voitti Suomen Cupin vuosina 1970 ja 1971 sekä SM-hopeaa vuosina 1970 ja 1972. Näissä kaikissa Lane oli mukana kuin myös vuonna 1968 hän oli voittamassa Suomen mestaruutta myös jääpallossa. Monet muutkin MP:n jalkapalloilijat pelasivat myös jääpalloa ylimmällä tasolla Suomessa. Lane kuului parhaimpiin maalintekijöihin molemmissa pelimuodoissa. MP:n kunniagalleriaan Lane on valittu numerolla 1.
Raimo Marttinen on MP:n kunniagalleriassa numero 2. Rape pelasi MP:ssä kaikkiaan 15 kautta 1959-1974 aikana, vuosi 1967 välissä meni HJK:ssa. Helsingistä palattuaan Raimo toimi MP:n pelaajavalmentajana vuodet 1968-1974. Valmennusmeriittinä Rapella ovat tietenkin nuo Lanenkin yhteydessä mainitut Cup-voitot ja SM-mitalit. Sen lisäksi Rape oli maajoukkuevalmentajana ikäluokassa U 18 joukkueensa kanssa voittamassa EM-hopeaa vuonna 1975. Jääpallon Suomen mestaruus vuodelta 1968 tuli Rapelle myös muiden muassa.
Lapsuuden ja nuoruuden aikaisista jalkapalloidoleista Mikkelistä ja nimenomaan MP:stä haluan seuraavaksi mainita Antero Nikkasen. Myös Asolla on samat meriitit kuin edellä mainituilla Lanella ja Rapella myös jääpalloa myöten. Aso pelasi MP:ssä jalkapalloa 11 kautta vuosina 1962-1977. Hän oli mukana 10 A-maaottelussa jalkapallossa ja 1 A-maaottelussa jääpallossa. Antero Nikkanen on MP:n kunniagallerian jäsen numero 3. Asosta on aika jättänyt, mutta muistot jalkapalloviheriöltä elävät. Hän kuoli vuonna 2008.
Pentti Toivola oli myös monien meidän junioreiden idoli. Pena pelasi MP:ssä 5 kautta vuosina 1968-1972. Hän oli mestaruussarjan maalikuningas vuonna 1971. Hän ehti saavuttaa kaikki samat mitalit MP:ssä kuin edellä mainitut. Pena pelasi myös jääpalloa ja oli siinä aivan yhtä hyvä maalitykki kuin futiksessa. Pena tuli Mikkeliin Lahdesta, Upon Pallosta, joka muutti nimeään seuraavana vuonna Lahti 69:ksi. Pentti Toivola on myös päässyt MP:n kunniagalleriaan. Hän on siellä numero 6. Penastakin on Ason tapaan aika jättänyt. Hänen lähtönsä tapahtui vuonna 2012.
Vilho Rajantie on seuraavana vuorossa esittelyssäni aikani idoleista. 10 kautta on Ville edustanut MP:tä vuosien 1968-1977 aikana. Maaottelupaidan Ville puki ylleen 20 kertaa vuosien 1970-1972 aikana. Muissa mitaleissa hän on ollut mukana niin kuin muutkin tähän mennessä, mutta jääpalloa ei Ville enää pelannut mestaruusvuonna. Hän pelasi sitäkin aina A-junnuihin asti, mutta halusi sen jälkeen keskittyä jalikseen. Villen bravyyrinumero oli puskea pallo kulmapotkusta maaliin. Ville on oikeutetusti MP:n kunniagalleriassa numerolla 5.
Monta hyvää pelimiestä jää tässä lyhyessä esittelyssäni vähemmälle huomiolle. Mainittavaa on, että 1970-luvun cup-mestaruuksissa ja SM-mitaleissa sekä jääpallon SM-kullassa vuonna 1968 saivat olla mukan myös Antti Rusanen, Kyösti Vilhunen ja Rainer Jungman. He ovat myös jäseninä MP:n kunniagalleriassa. Siellä on mukana viel’ Heikki Kangaskorpi, Eero Karppinen, Antero Hyttinen ja Heikki Valjakka. Hintun eli Heikki Valjakan maallinen vaellus päättyi keväällä 2021.Mainittavaa on vielä Antero Hyttisen kohdalla, että hän sai ensimmäisenä MP:n pelaajan pukea A-maaottelupaidan päälleen. Se tapahtui kesällä 1966 Helsingin olympiastadionilla Englantia vastaan. Suomi hävisi tuon ottelun tulevalle maailmanmestarille 1-0.
Myös Pallo-Kissoissa oli hyviä pelimiehiä. 1970-luvun puolivälin jälkeen alkoi siirtoa Kissoista tapahtua MP:hen tapahtua. Muistan, että kisoissa oli paljon Keijoja, Laamasia ja Maarasia. Keijoista muistan Vuorisen, Maarasen ja Tammisen. Jussi Pöyry oli hyvä pelimies ja myöhemmin alkoi hänelläkin valmentajan ura. Jussistakin aika jätti vuoden 2021 aikana. Hieman myöhemmin nimimiehiä Kissoissa olivat omasta takaa mm. Antero Toivonen ja Jukka Henriksson.
Oma jalkapallourani loppui A-juniori-ikäluokan jälkeen pikku hiljalleen. Vuonna 1971 voitimme hopeaa oppikoulujen herruudesta taistellessa. Hävisimme 2-1 Porin lyseolle loppuottelussa. Vuonna 1975 olin mukana voittamassa pronssia Mikkelin kauppaoppilaitokselle Nastolassa käydyssä turnauksessa. Vuonna 1977 muutin Helsinkiin. Jalkapalloa pelailin puulaakitasolla useita vuosia Miken sarjoissa eli ministeriöiden ja keskusvirastojen. 1980-lopulla pelailin jonkin aikaa HJK:n kakkosjoukkueessa ikämiehissä. Nyt olen saanut pelailla tyttären poikien kanssa ja käyttää heitä harjoituksissa ja peleissä eri puolilla Keskistä Uuttamaata. Viime vuoden pääsiäisestä alkaen olen saanut toimia Vanhat futarit Mikkeli – facebook ryhmän ylläpitäjänä. Lapsuuden kaveri Aulis ”Sane” Liukkonen Vesitorninkadulta kutsui minut siihen tehtävään.
Tässä on muutamia mainoksia, joissa on hyviä tarjouksia! Klikkaa ja katso!
NAANTALIN KYLPYLÄ on maankuulu kylpylä- ja kokoushotelli Naantalissa, aivan meren rannalla ja idyllisen Naantalin vanhan kaupungin kyljessä. Kylpylä tarjoaa täydelliset puitteet todelliseen irtiottoon arjesta: tasokkaat huoneet, ylellisen spa & wellness -osaston, useita ravintoloita ja tietysti monipuolista viihdettä. Naantalin Kylpylä on valittu Suomen parhaaksi hotelliksi jo kahtena vuonna peräkkäin kansainvälisessä World Travel Awards -gaalassa. Naantalin Kylpylän omistaa turkulainen perheyritys Sunborn Oy, joka tarjoaa yli 40 vuoden kokemuksella kansainvälisen tason majoitus-, kokous- ja ravintolapalveluita sekä Suomessa että ulkomailla.
Laatukoru.fi on kotimainen koru- ja kelloalan verkkokauppa. Valikoimiimme kuuluu sekä kotimaisten että kansainvälisten brändien kelloja, koruja ja älykelloja. Lisäksi Laatukorulla on oma kultasepänverstas Hyvinkäällä, jossa valmistetaan Laatukorun omia Silván-brändin timanttikoruja, kuten vihkisormuksia, kihlasormuksia, korvakoruja ja riipuksia. Silván-timanttikoruja on saatavilla vain Laatukorusta. Laatukorun omien Silván-timanttikorujen lisäksi valikoimistamme löytyy mm. seuraavia brändejä: TAG Heuer, Longines, Tissot, GARMIN, Kalevala, Raymond Weil, Seiko, GANT, Swarovski, Lumoava sekä monia muita!
- Monet tekijät vaikuttavat siihen, miten energisiä olemme arjessa tai urheillessa ja minkälaiseksi terveytemme muodostuu tulevaisuudessa. Esimerkiksi vitamiinitasot ja rautavarastot vaikuttavat siihen, miten jaksamme. Kolesteroliarvot ja verensokeri vaikuttavat terveyteemme, vaikka näiden vaikutus ei välittömästi tunnukaan. Siksi Puhti-terveystarkastus on hyvä tapa selvittää, miten oma keho jaksaa ja mihin oman terveyden ylläpito kannattaa suunnata. Puhdin suosituin testipaketti, Puhti-terveystarkastus sisältää 30 eri mittaria, jotka antavat sinulle monipuolisesti tietoa siitä, miten elimistösi voi. Mukana on mm. täydellinen verenkuva, kolesteroli, verensokeri, D-vitamiini, ferritiini, tulehdustila sekä kilpirauhasen, maksan ja munuaisten toiminta. Palvelun tarkoitus ei ole etsiä sairauksia tai selvittää erilaisten oireiden syytä, vaan edistää hyvinvointia ja jaksamista sekä kiinnittää huomiota tekijöihin, joilla voi vaikuttaa elintapasairauksien ehkäisyyn.
Muistan Eusebion, toi luultavasti hieman etelän tuulahdusta pelityyliin? Kaiken kaikkiaan otteluiden viihdearvo vaihelee mutta fudis sisltää aina yllätysmomentin jonka vedonlyöntitoimistot ovatkin tuotteistaneet. Ennen lottoa jalkapallo taisi olla ainoa veikkauskohde? Ulkovaatteen kentällä koettiin jännittäviä hetkiä. Asetuimme melko tiiviiseen riviin maalitolppien väliin. Villasen Rane, Karjalaisen Tane, Atgenbergin Make, Leinosen Sepi tai joku muu kanuuna asetti pallon pilkulle ja latasi sydämensä kyllyydestä jonkun onnettoman kohdalle joka sai kunnian yrittää torjua laukaus vartalolaan tai käsillään jos ranteet kestivät. Skaban jälkeen alloi peli. Oliko broidisi Keijo?
Kiitos kommentistasi! Attenbergin Markku oli minun luokallani Urpolan kansakoulussa neljännellä. Tane ja Sepi olivat tuttuja myös Veskarilta. Eipä ole mulla Keijo-veljeä. Minun vanhempi veli on Jorma ja nuorempi on Ilkka. Molemmat asuvat vielä Mikkelissä.