Mikkelissä on ollut kaksi kovatasoista jalkapalloseuraa 1960-luvulta alkaen. Mikkelin Pallo-Kissat oli jonkin verran Mikkelin Palloilijoita nopeampi, kun se hienosti pelatun 1961 Suomi-sarjakauden jälkeen nousi mestaruussarjaan, joka oli jalkapallon ykköstaso tuohon aikaan. Monta kautta sekä Kissat että MP pelasivat Suomen sarjan etelälohkossa. Näitä kakkostason lohkoja oli kaikkiaan kolme eli etelä, länsi ja pohjoinen.
Mikkelin Pallokissat perustettiin 13.10.1946. Se on työväen seura. Onneksi aikanaan keksittiin hieno nimi, ettei tullut Mikkelin työväen palloilijat, kuten esim. Kotka ja Oulu ovat. Mikkelissä oli aikanaan selkeä kahtiajako näiden pääjoukkueiden välillä. Kotoa taidettiin ohjata juniori ”oikeaan” seuraan. Vasta 1970-luvulla alkoi esiintyä seuran vaihtoa edustusjoukkueen välillä.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.
Näin jälkeen päin ajateltuna on Pallo-Kissojen kehitys ollut huimaa, koska se 15 vuodessa perustamisestaan on saanut organisaationsa siihen kuntoon, että paikka mestaruussarjassa on saavutettu. Samassa yhteydessä on kehitetty juniorityö lähes nollatasosta sellaiseksi, että koko ajan on saatu pelaajamateriaali omista kasvateista.
Peli-into vuoden 1962 nousijajoukkue Pallo-Kissoilla alkuun oli ihan valtava. Neljän ensimmäisen ottelukierroksen jälkeen Kissat oli sarjataulukon ykkösenä. Ensimmäisessä ottelussa Helsingissä päättyi matsi Kruununhaan mustia hurmureita eli Kiffeniä vastaan 1-1. Seuraavaksi oli kotiottelu ja vastassa maineikas TPS, joka sai poistua Turkuun 1-0 tappio niskassaan. Kolmas ottelu oli jälleen kotikentällä. Vastassa oli Vaasan Palloseura. Se olikin jo maalijuhlaa. Kissat voitti 5-0. Sitten pääsivät Kissat jälleen pääkaupunkiin ja vastassa oli Idrottskamraterna från Helsingforss eli HIFK. Kissat nappasivat 1-0 vierasvoiton. Näin hienosti alkoi ensimmäinen mestaruussarjakausi. Loppujen lopuksi tuli neljäs sija kauden päättyessä, mutta se oli erittäin hyvä saavutus.
Rouhiala oli toinen jalkapalloilun kehto Mikkelissä, kun se toinen oli Kiiskinmäki. Yllä olevassa joukkuekuvassa oli kahdeksan pelaaja, jotka pelasivat myös Pallo-Kissoissa. Alarivissä vasemmalta alkaen ovat kuvassa Pekka Hämäläinen, Ahti Korhonen ja Esko Maaranen. Keskellä ovat Martti Maaranen, Jussi Pöyry, Pentti Laamanen ja Matti Laamanen. Ylärivissä ovat Erkki Hyytiäinen, Keijo Vuorinen, Keijo Maaranen ja Leo Hytönen. Näistä koululaisista koostui runkopelaajat myös mestaruussarjan aloittamiseen keväällä 1962.
Siitä oli varmasti paljon etua, kun tunsi hyvin muut pelaajat. Yhdessä oli pelailtu kaduilla ja nurmikoilla sekä oikeilla pelikentillä. Siinä oppi tietämään, missä vaiheessa kannatti syöttää kenellekin. Lähellä vastustajan maalia oli hyvä tietää, kenelle syöttää päähän ja kenelle vasempaan jalkaan. Veljekset sen varmasti tiesivät, kun satoja tunteja olivat toistensa kanssa pelailleet.
Kävin itsekin joitakin Kissojen pelejä 1960-luvulla katsomassa. Mestaruussarjan avausvuosi jäi minulta pois, kun asuimme silloin vielä Ristiinassa. Keijo Vuorinen, Keijo Tamminen ja Esko Maaranen olivat ne Kissojen pelimiehet, jotka tuolta ajalta jäi erikoisemmin mieleen. Molemmat Keijot olivat hyviä maalintekijöitä. Esko oli erikoisen hyvä rangaistuspotkun vetäjä. Kissojen valmentajana oli tuolloin Vilho Vuohelainen ja joitakin vuosia myöhemmin hän kävi myötävaikuttamassa siihen, että MP nousi mestaruussarjaan.
Keijo Vuorinen täytti tämän vuoden alussa 80 vuotta. Kepe pelasi Kissojen edustusjoukkueessa vuosina 1959-1975. Hän oli nostamassa Kissoja mestaruussarjaan kolme kertaa eli vuosina 1961, 1970 ja 1973. Keijo pelasi 101 mestaruussarjaottelua ja teki niissä 21 maalia. 1-divisioonassa hän teki 113 maalia. (tilastotietoa Heikki Pöyryltä)
1960-luvulla ja myös monesti muulloinkin on ollut Mikkelissä useita hegemoniaotteluita, joissa MP ja MiPK ovat kohdanneet toisensa. Siinä ovat sivussa kohdanneet myös kummankin joukkueen kannattajat ja melko tasamäärin heitä on yleensä ollut. Kannustukseen ovat riittäneet huudot ja kommentit katsomoista tai kentän laidoilta, eikä savupommeihin ja muihin mekastuskonsteihin ole tarvinnut ryhtyä. Meillä oli juniori-ikäluokissa myös näitä tiukkoja vääntöjä keskenämme. En tiedä, onko minulla vähän valikoiva muisti, mutta emme taitaneet hävitä kertaakaan ainakaan B- ja A-junioreiden aikaan.
Keijo Tamminen tuli usein minua vastaan Savilahdenkadulla, kun minä Siekkilän suuntaan kävelin ja hän kaupungin suuntaan. Hän on yksi kaikkien aikojen legendoista Mikkelin jalkapallokuvioissa. Hän oli siinä mielessä vähän niin kuin Gerd Müller tai Diego Maradona, ettei hän turhia askeleita jalkapallo-ottelun aikana ottanut. Siksi kai häntä Veltoksi kutsuttiin. Mutta häntä nimitettiin myös Velhoksi, sillä niin taiturimaisesti hän usein sai pallon pömpeliin. Jalkapallon asiantuntija Lasse ”Lusu” Miettinen on Vanhat Futarit Mikkeli facebook-ryhmässä kertonut, että tätä ylivoimaisen hyvää maalipyssyä aikanaan kyseltiin moniin seuroihin Suomessa, muttei Keijo halunnut lähteä Mikkelistä mihinkään.
Kuvan oikeanpuoleisin pelaaja Kauko Hälvä asui naapurissamme Vesitorninkadulla. Hänen poikansa Jukka oli hyvä kaverini. He muuttivat sitten Helsinkiin.
Katselin Pallokissojen tämän päivän sivustoja internetistä. Siellä mainittiin, että heidän toiminnan ydinarvoja ovat tänä päivänä paikallisuus, yhteisöllisyys ja rakkaus jalkapalloon. Minun mielestä nuo arvot olivat kohdillaan siellä 1960-luvulla. Onko sanojen merkitys muuttanut muotoa vai tarkoitetaanko sitä nyt todella? Ennen olivat pelimiehet paikallisia, jopa samasta kaupunginosasta oli puolet joukkuetta. Yhteisöllisyys tuli Kissoissa kaveruuden myötä ja oli siinä myös työväen aatetta mukana. Rakkaus jalkapalloon tuli Mikkelissä jo äidin maidosta.
Olin nuorempana melko ehdoton MP:n kannattaja, mutta tänä päivänä yritän ajatella Mikkelin jalkapalloa tasapuolisesti. Kävin viime kesänä katsomassa täällä Järvenpäässä kakkosen ottelua JäPS – MiPK. Kissat johtivat 2-0 vielä 90 peliminuutilla. Muutama minuutti tuli lisäaikaa ja peli päättyi 2-2. Kyllä minä mieleni pahoitin! Nyt sitten on vauhdin hakua sieltä alemmasta sarjasta. Tsemppiä Kissat jatkossa!