Olimme Pirkanmaalla Urjalassa mökkeilemässä

Viikko sitten maanantaina eli heti elokuun alussa matkasimme vaimoni kanssa Järvenpäästä mökkeilemään Urjalaan. Tyttäremme perheineen tulivat sitten vaiheittain meidän jälkeemme. Urjala on paikkakunta, josta Martti Innanen aikoinaan lauloi ja myös taikayöstä. Matkaa tuli meille melko tasan 150 km. Emme ihan ekologisia olleet, kun sinne menimme kolmessa polvessa ja yhtä monessa autossa. Asumme kuitenkin eri talouksissa ja aikataulut menivät niin, että portaittain saavuimme mökille ja samalla tavoin myös sieltä lähdimme.

Urjala on asukasmäärältään lähes kymmenen kertaa pienempi kuin Järvenpää. Asukkaita siellä on 4645 ja Järvenpäässä noin 45 000.  Pinta-ala on taasen 12 kertaa Järvenpäätä suurempi eli noin 505 km/2. Väentiheys Urjalassa on pikkuisen vaille 10 asukasta neliökilometrille, kun kotikaupungissani Järvenpäässä on 1184. Me olemme Suomen väkitiheydessä neljänneksi suurin kaupunki Helsingin, Kauniaisen ja Keravan jälkeen.

Kesämökkimme sijaitsi 14 km päässä Urjalan keskustasta. Se oli Kokonjärven rannalla. Mökin vuokraajat asuivat noin puolen kilometrin päässä maatilalla. Sieltä noudimme avaimet ja asettauduimme taloksi tutustuen mökkiin.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.

Sää oli vaihtelevaa koko viikon ajan. Ominaispiirre oli se, että joka päivä ensimmäistä aamua lukuun ottamatta tuuli melkoisesti. Meillä olisi ollut mahdollista vuokrata sup-laudat, mutta se ei nyt tuulen takia tullut kyseeseen. Venettäkin käytimme vasta viimeisenä päivänä, vaikka silloinkin jonkin verran tuuli. Kävimme puolen kilometrin päässä olevassa saaressa tyttäreni miehen kanssa.

 

Muistin jostakin esitteestä nähneeni , että Urjalan kirkko on tiekirkko ja sen mukaan auki aina arkisin. Se ei ihan nyt pitänytkään paikkaansa, mutta pääsin sinne sisään kuitenkin. Pappi oli siellä paikalla rippikoululaisten kanssa ja heillä oli juuri pieni tauko menossa. Sain pikaisen opastuksen papilta ja luvan ottaa kuvia. Tämä puinen ristikirkko valmistui vuonna 1806 ja se on Martti Tolpon piirtämä. Vuosien 1867-1869 korjauksessa kirkko muuttui C.A. Edelfeltin piirustusten mukaan uusgoottiseksi.

Alttaritaulun ”Kristuksen ylösnousemus” on maalannut ennen vuotta 1813 Tukholmassa taiteilija J.G. Sandberg. Alttaritaulun on lahjoittanut Honkolan kartanon emäntä Ulrika Furuhjelm.

Urkuparvella on urkurakentamo Martti Porthan Oy:n valmistamat 30-äänikertaiset barokkiurut vuodelta 1989.

 

Kirkon lähellä on Kalervo Kallion veistämä Raivaajapatsas. Suokuokka on hänellä kädessään. Patsas on paljastettu 5.6.1949. Graniittijalustan on suunnitellut muuan arkkitehtiylioppilas, josta myöhemmin tuli alansa kuuluisuus, nimittäin Reima Pietilä.

Samalla reissulla poikkesin myös Urjalan kirjastossa. Sinne on rakennettu tarkka jäljennös Väinö Linnan työhuoneesta alkuperäisine irtaimistoineen Tampereen Hämeenpuiston kodista, jossa kirjailijan perhe asui vuodesta 1962. Työhuoneen koko irtaimisto on lahjoitettu Urjalan kirjastoon.

Pikkaisen matkaa Urjalan keskustasta Turunväylää pitkin löytyi lauantaipäiviksi pitemmäksi aikaa naposteltavaa. Siellä sijaitsi Urjalan Makeistukku. Siellä olisi ollut myös mausteita ja luontaistuotteita ym. Me tyttären poikien kanssa tyydyimme karkkiin. Miksei aina voi olla karkkipäivä?

Pölkinvuori oli ihan kiva kokemus nähdä. Se tuli valloitettua huippua myöten. Se on 163 metriä merenpinnasta. Tämä paikka on perennojen ja taimistotuotteiden erikoiskauppa. Siellä oli mahdollisuus tutustua myös metsäpuutarhaan kilometrin mittaisen luontopolun kiertämällä. Vuoren huipulta näkee selkeänä päivänä yli 40 kilometrin päähän.

Loppuviikosta oli Urjalan keskustassa markkinahumua. Siellä oli samalla myös Pentinkulman päivät. Ostimme mustikoita, hunajaa, jäätelöä ja muurinpohjalettuja markkinoiden tuoksinassa.

Eräs nähtävyys tuli vielä koetuksi. Kävimme Isotalon yksityismuseossa noin kilometrin päässä mökistämme. Sinne ei käynyt museokortti, muttei siitä ollut haittaa, koska sinne pääsi ilmaiseksi sisään.  Suurin osa huonekaluista oli vuodelta 1822 peräisin. Vanhin rakennus, mitä alueella on jäljellä, on 1700-luvun puolivälissä rakennettu vieraspytinki. Kuningas Kustaa Vaasa antoi aikanaan Ikalan yksinäistalolle ratsutilan oikeudet. Otin paljon valokuvia tästä museosta. Muutaman laitan myös tähän blogini yhteyteen.

Tutustuimme vähän Urjalan ympäristöönkin kukin tahoillamme. Minä poikkesin Akaalla hakemassa tyttären kaksi poikaa junalta. He rohkenivat matkustaa Järvenpäästä keskenänsä junakyytiä käyttäen. Forssan uimahallissa oli tyttäreni mukaan kiva käydä pojat mukana. Olimme me Hunningollakin jonkin aikaa. Se oli melko lähellä sitä Paskolampea, josta laitoin kuvankin. Luulen, että kun näitä nimiä on aikoinaan tänne keksitty, niin Ikaalan ratsutilan viinapannulla on ollut käyttöä.

Kokonaisuutena jäi mökistä ja Urjalasta ihan kivat muistot. Paljon jäi meillä paikkojakin käymättä ja aktiviteetteja kokematta. Tuulisella säällä jäi mato-ongintakin väliin. Nuutajärven lasikyläkin olisi ollut melkoisen lähellä. Urjalan taikayötä ei koettu eikä nähty Taikayöntietäkään. Kotimatkalla pysähdyimme vaimoni kanssa heti Toijalan ABC:lla matkamurkinaa ostamassa. Siinä samalla huomasin Pellavatehtaan, jossa aika ajoin on töissä myös laulaja-evankelista facebook-kaverini. Muistin kuitenkin, ettei hän nyt olisi ollut paikalla, vaan Kemin suunnassa viemässä ilosanomaa perheensä kanssa.

Tässä on joitakin mainoksia, joissa on tosi hyviä tarjouksia! Katso ja klikkaa!

*

 

*

 

*

 

*