Lauantaina 20.8.2022 hyödynsin museokorttia käymällä Järvenpäässä Aholassa. Siellähän asui vuoden 1897 syksystä alkaen Juhani Aho perheineen. Paikka tunnettiin aiemmin nimellä Vårbackan huvila. Se oli rakennettu 1870-luvulla. Taiteilijapariskunta oli asunut aiemmin Hausjärvellä, jonne he olivat muuttaneet 1880-luvun puolivälin jälkeen. Juhani Aho oli Pariisissa siihen aikaan, kun Venny Soldan-Brofeldt eräänä kauniina toukokuisena iltana lähti katsastamaan tätä rakennusta ja tienoota, kun oli saanut siihen vihiä Gösta ja Sigrid Enckelliltä. Hänestä näky oli kerrassaan komea. Hän ehti nähdä auringon laskevan kauniina iltana valaisten Tuusulanjärvelle laskevan rinteen. Hän hyväksyi sen perheen uudeksi kodiksi ja teki vuokrasopimuksen Järvenpään kartanon kanssa. Taloa korjattiin ja laajennettiin kesän aikana Vennyn suunnitelmien mukaan. Pohjoispäähän tuli uusi keittiö ja Vennylle työhuone.
Marraskuun puolivälissä oli rakennustyöt saatu tehdyksi ja muutenkin aikataulun mukaan koitti muutto Hausjärveltä Järvenpäähän. Ahon herrasväki saapui tuolloin hevoskärryillä muuttokuormineen. Heitä oli Juhani, Venny ja 2 vuotias Heikki. Kun Venny puolisen vuotta aiemmin oli käynyt ja todennut paikan kauniiksi idyllisine maisemineen, niin tunnelma oli nyt täysin toinen. Kylmä viimainen tuuli puhalsi ja taivaalta satoi räntää. Paikka näytti nyt hylätyltä ja alakuloiselta. Mielessä heillä kävi, että pitäisikö heidän kääntyä takaisin ja perua koko vuokrasopimus. Ei se käy! Tehtyä sopimusta ei voi purkaa! Kuinka olisikaan käynyt koko Tuusulanjärven taiteilijayhteisön, jos Ahot olisivat jättäneet muuttamatta.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.
Ahot asuivat tässä rakennuksessa vuokralla vuoteen 1911. Talo muistutti jonkin verran maalaispappilaa. Sehän oli varmaankin Juhanille mieleen, sillä hänhän oli varttunut pappisperheessä Lapinlahdella ja Iisalmessa.
Ahojen asettautumisen jälkeen alkoi Tuusulanjärven ympäristöön saapua muitakin taiteilijoita. Juhani oli varsinainen houkuttelija. Niin hän oli tehnyt, kun he olivat muuttaneet Hausjärvellekin. Nyt tulivat hänen perässään taidemaalarit Pekka Halonen ja Eero Järnefelt. Sitten tuli runoilija J.H. Erkko. Seuraavaksi tuli Juhanin kilpakosija Jean Sibelius vaimonsa ja lapsiensa kanssa. Ainosta olivat he taistelleet vuosia aiemmin. Janne oli haastanut hänet kaksintaisteluun, mutta sekundanttia ei tarvittu, vaan puhumalla siitä ajan kanssa selvittiin. Jannehan sen kisan voitti, kun sai Ainon.
Venny Soldan-Brofeldtille taiteilijatovereiden yhteisö merkitsi paljon. Sosiaalinen elämä oli vilkasta ja vierailijoita virtasi Aholaan. Vieraat saattoivat viipyä useita päiviä. Venny olikin todennut: ”Kotimme on kuin kestikievari, aina on vieraita, tulijoita ja menijöitä.”
Aholassa asumisen aikaan Juhani Ahon asema kansalliskirjailijana vahvistui. Hän kirjoitti siellä muun muassa romaaninsa ”Kevät ja takatalvi”, ”Juha” ja näytelmän ”Tuomio” ja paljon muuta. Siellä hän sai omassa elämässään aihetta romaaniin ”Juha”, joka kertoi kolmiodraamasta. Eihän sitä siellä silloin kukaan osannut yhdistää. Vasta 1950-luvulla poikansa Antti kertoi totuuden tästä salatusta asiasta.
Talon sisustus oli Vennyn käsialaa. Ahola sisustettiin itse tehdyin huonekaluin ja tekstiilein. Seinäpintaa täytettiin sekä omilla että taiteilijaystävien maalaamilla tauluilla. Oli varmaankin Juhanista lähtöisin ajatus, ettei saanut olla mitään turhamaisuutta, eikä tarpeettomia kustannuksia. Kaiken piti olla mahdollisimman huokeata ja yksinkertaista, mutta kuitenkin jollain tapaa yksinkertaista.
Aholan vuosien aikana Venny Soldan-Brofeldt teki huomattavan osan elämäntyöstään, vaikka hän myöhemmin valitti vieraiden ja taloudenpidon paljoutta. Hän maalasi muotokuvia, henkilökuvia ja muutamia alttaritauluja. Hän kuvitti myös lasten kirjoja ja lasten lehtiä. Lisäksi hän suunnitteli pysyväisemmän kodin innostamana huonekaluja ja tekstiilejä. Vuosisadan vaihde merkitsi myös taiteilijauran huippua, sillä vuoden 1900 maailmannäyttelyssä Pariisissa hän sai maalauksistaan pronssimitalin. Yhtä aikaa menestyksen kanssa syntyi myös toinen lapsi Antti Juhani.
Aholan kodin keskipiste oli Vennyn piirtämä ja Halosen veljesten, Pekan ja Antin, punahonkahirsistä rakentama ateljee. Samaa hirttä oli Halosenniemen seinissä ja Erkkolassa. Ateljee oli taiteilijayhteisön kokoontumispaikka, jonka suuren avotakan äärellä keskusteltiin taiteesta ja ajankohtaisista kysymyksistä. Siellä toimi myös huoneteatteri. Sen ohjaajana, maskeerajana ja lavastajana toimi Venny itse. Tässä nuorisoa varten rakennetussa kotinäyttämössä oli ihan oikea esirippu.
Vähitellen Aholan ”kestikievari” alkoi kuitenkin tuntua liian raskaalta hoitaa. Samalla alkoi olla poikien aika siirtyä kotikoulusta oikeaan kouluun. Oltiin vuodessa 1911. Siksi tehtiin päätös muuttaa Helsinkiin. Huonekalut huutokaupattiin ja rakennuksen lisäosat purettiin vuokrasopimuksen mukaisesti. Poiketen muista Tuusulanjärven taiteilijaperheistä, Ahot eivät koskaan omistaneet taloaan. Vennyn mukaan Jussi ei koskaan tahtonut omistaa mitään kiinteistöä, tuskin huonekalujakaan.
Aholan aikaa leimasi myös perheen sisäinen kolmiodraama. Vuonna 1902 Vennyn sisar Tilly Soldan synnytti Juhani Aholle kolmannen pojan Björn Matias Soldanin. Tämän jälkeen Tillylle hankittiin Järvenpään Ristinummelta oma talo, Kakaravaara, jossa hän ryhtyi pitämään lastenkotia. Vaikka Venny toivoi Juhanin ja Tillyn suhteen raukeavan ajan myötä, pysyivät he läheisinä Ahon kuolemaan asti. Vuonna 1913 Juhani Aho kirjoitti Vennylle: ”Tuntuu kuin olisin aiheuttanut sinulle paljon surua elämässä, enemmän kuin ehkä tiedänkään tai saan milloinkaan tietää, sillä sinähän olet suljettu, ujo ja hienotunteinen. Minä olen kyllä – sanottakoon se vilpittömällä hetkellä – ollut onnellisempi, saanut enemmän sinulta ja elämältä kuin olisin milloinkaan ansainnut.”
Aholan ajan jälkeen, Juhani Ahon äkillisesti kuoltua vuonna 1921, Venny Soldan-Brofeldt kokeili vielä kameiden leikkaamista, puun veistoa, paperileikkaustöiden sommittelua, kirjoittamista ja siirtolapuutarhapalstan hoitoa. Lisäksi hän oli hyvin kiinnostunut valokuvauksesta ja elokuvista. Omalla tavallaan perheen pojat ja taide auttoivat Vennyä surutyössä. Ahon kuoleman jälkeen hänen uransa jatkuikin vielä yli kaksikymmentä vuotta.
Tässä ovat linkit aikaisemmin julkaisemiini blogeihin Juhanista ja Vennystä sekä heihin liittyvää. Ne alkavat vanhimmasta kirjoituksesta nuorimpaan.
Hajakuvia kirjailija Juhani Ahosta – Mannari (blogaaja.fi)
Juhani Aho, Venny ja Tilly – kolmiodraamaa – Mannari (blogaaja.fi)
Venny Soldan-Brofeldt – Kuvataiteilija ja Juhani Ahon puoliso – Mannari (blogaaja.fi)
Ahola osana Tuusulanjärven taiteilijayhteisöä – Mannari (blogaaja.fi)
Vähän mainontaa tähän loppuun! Katso ja klikkaa!