Aloitan urheilun merkeissä tämän kertaisen blogini Iisalmesta. Viisi nimeä huippu-urheilusta tuli ihan lennosta mieleeni, kun puhutaan Iisalmesta. Heidän kaikkien urheilusaavutuksista on jo kulunut aikaa vuosikymmeniä, mutta nimet ovat jääneet mieleeni ja varmasti myös monien muidenkin. Asko Pesonen oli 1970-luvulla maamme parhaita korkeushyppääjiä. Pari pistesijaa hän myös saavutti arvokilpailuissa lajissaan. Helsingin yleisurheilun EM-kisoissa vuonna 1971 hän oli korkeudessa viides hyppäämällä 214 cm. Seuraavana vuonna hän oli kuudes Grenoblen sisäratojen EM-kisoissa tuloksella 217 cm. Askon oma pituus oli hyppyaikoina 178 cm, joten korkealle hän pystyi ponnistamaan. Juhani Repo tuli hiihtäjistä mieleeni. Hän edusti Suomea olympialaisissa vuosina 1972 ja 1976. Viestijoukkueessa 1972 hän oli saavuttamassa neljännen sijan. Teuvo Länsivuori oli aikakautensa parhaita ratamoottoripyöräilijöitä maailmassa. Hän ajoi urallaan 74 MM-osakilpailua, joista hän voitti 8. Hän voitti kolme MM-hopeaa ja yhden MM-pronssin. Immo Kuutsa toimi pari vuosikymmentä Suomen hiihtomaajoukkueen valmentajana. Viidentenä on muistissa Keke Rosberg. Hänhän kävi syntymässä Ruotsissa. Ylioppilaaksi hän tuli Iisalmen lyseosta 1968. Suunnitelmissa oli opiskella hammaslääkäriksi. Hän ilmoittautui hammaslääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin. Keke ei juuri pääsykoekirjoja lukenut, joten hän reputti kokeen.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.
Viljo Kainulainen (1894-1936) oli suomalainen ja myös Neuvostoliitossa työskennellyt toimittaja. Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonn1915 hän lähti Helsinkiin opiskelemaan teologiaa, mutta siirtyi pian Venäjän jalkaväen upseerikouluun Pietariin. Kainulainen kilpaili nuoruudessaan yleisurheilussa. Kalevan kisoissa vuonna 1916 hän sijoittui toiseksi sekä 110 metrin aitajuoksussa että pituushypyssä. Aitajuoksussa hän juoksi loppukilpailuissa saman ajan Erkki Kätön kanssa ja heidät määrättiin uusintaan seuraavana päivänä. Kainulainen ei kuitenkaan uusintaan osallistunut aikatauluongelmien vuoksi. Vuonna 1922 Kainulainen kilpaili ensimmäisenä suomalaisena yleisurheilijana Neuvostoliitossa. Hän osallistui maan mestaruuskilpailuihin ainakin neljässä lajissa ja pääsi kuuden parhaan joukkoon jokaisessa. Kainulainen kuoli vuonna 1936 Leningradissa tuberkuloosiin.
Koljonvirran silta on juuri se sama silta, jolla Suomen sodassa taisteltiin. Lahon ja huonokuntoisen puusillan tilalle rakennettiin vuonna 1929 uusi teräsbetoninen ontelolaattasilta. Vuonna 1971 valmistui nykyinen teräsbetoninen ontelolaattasilta tälle paikalle.
Suojeluskuntatoiminta alkoi innostaa myös naisia maanpuolustustyöhön 1910-luvun lopulla. Heidän tehtäväksi tuli huolehtia oman paikkakunnan suojeluskunnan saattamisesta toimintavalmiiksi ensisijaisesti vaatetuksen osalta. Vuoden 1919 lopulla suojeluskunnan naisosastoja oli jo lähes 200. Nämä naisosastot yhdistyivät vuonna 1921. Heistä tuli ”Lotta-Svärd” yhdistys. Nimen se sai Johan Ludvig Runebergin kirjoittamasta Lotta-Svärd-nimisestä runosta. Järjestön arvot kiteytyivät uskonnon, kodin ja isänmaan ympärille. Tärkeäksi koettiin myös aikaisempien sukupolvien työn kunnioittaminen. Toimintaa ohjasi ajatus, että yksilö saa merkityksen vasta, kun hän on osa suurempaa kokonaisuutta.
Iisalmen kaupungintalo sijaitsee osoitteessa Pohjolankatu 14. Samaisella kadulla on Euroopan pisin koivukuja. Tällä kävelykujalla on ollut vuosien varrella myös joitakin näyttelyjä. Muutamia vuosia sitten siellä oli myös vaimoni sukulaistytön Outin upeita taideteoksia iisalmelaisten ja turistien nähtävinä koko kesän ajan.
Olipa näissä talkoissa muutakin porukkaa, mutten uskalla heistä kuvia laittaa. Jotkut saattavat olla puolesta tai vastaan tai sitten pikemminkin päinvastoin.
