Outi Onttinen viettää kuningatarjuhlaa Iisalmessa 4.6.2022

 On todella ilo kirjoittaa blogia iisalmelaisesta yrittäjästä ja taiteilijasta Outi Onttisesta. Hän on vaimoni siskon tytär. Olen itse tuntenut Outin noin 40 vuotta. Hän viettää nyt 50-vuotisjuhlaa. Juhlat ovat tosin kaksi vuotta myöhässä koronapandemiasta johtuen, mutta haitanneeko tuo mittään! Outi on aivan yhtä nuorekas kuin olisi ollut silloin. Outi on aina tykännyt järjestellä juhlia. Niihin liittyy yleensä jokin teema. Nämä ovat nyt Kuningatar-juhlat. Sankarin mielestä jokainen ihminen on oman elämänsä kuningatar tai kuningas. Kullakin meillä on ohjakset oman elämämme hallitsemiseen.

Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.

Kun Outi täytti 40 vuotta vuonna 2010, niin teemana oli Villi Länsi. Juhlavieraat olivat pukeutuneet lännen malliin. Siellä oli revolverit vyöllä olevia cowboy-miehiä ja myös useilla naisilla oli lännen lierihatut päässä. Juhlissa oli rodeoratsastusta. Se oli tosin automaattihärän kanssa. Mutta oli siellä oikeakin hevonen paikalla. Lännen musiikkia kaikui soittolaitteista. Itse sankari oli Ilotalon emäntä.

Kun Outi oikeasti täytti 50 vuotta kaksi vuotta sitten, valmistui hänelle lasipalatsi Hernejärven talon yhteyteen. Tuo talo on entinen mummola, minulle se oli anoppila. Lasipalatsin valmistumisessa oli suureksi avuksi aivan naapurissa asuva isäpuoli Tapsa. Alun perin Outi halusi tehdä kasvihuoneen, mutta sitten mosaiikkitaiteilijana pyörsi päätöksensä ja päätti teetättää näyttelytilan. Näin pääsi heti neljä mosaiikkityötä näytille. Niissä värikkäät ja kevytkenkäiset naiset tanssahtelevat korkeissa koroissaan. Nämä työt ovat saaneet seurakseen toinen toistaan eksoottisimpia naisfiguureja ja silhuetteja. Lasipalatsin toisessa päässä on kaksi korikeinua odottamassa yrittäjäpariskunnan yhteistä aikaa.

Lapsuudessa 1970-luvulla muiden lastenleikkien ohella Outi hiihteli Hernejärven koulun ympäristössä olevalla valaistulla muutaman kilometrin mittaisella hiihtoladulla. Kesäisin hän harrasti suunnistusta. Mukana oli tietysti pari vuotta nuorempi veli Marko. Opastusta ja innostusta näihin urheilullisiin harrastuksiin he saivat koulunsa opettajalta Eelis Hautalalta. 1980-luvun alkupuolella Outi ja Marko kävivät Helsingissä ja samassa yhteydessä myös meilläkin kylässä. Kävimme yhdessä muun muassa Kaarle Ervastin antikvariaatissa Torkkelinkadulla. Sieltä lähti mukaan lähes puolen metrin paksuinen nippu Aku Ankkoja. Ovatko sitten Akun, Pelle Pelottoman ja muiden kumppaneiden idearikkaat ajatukset vaikuttaneet Outiin ja Markoon elämän teillä, en tiedä!

Outi Onttisen sukujuuret ovat isän puolelta Karjalassa. Nimi Onttinen on suojattu. Heitä löytyy tällä hetkellä 8 henkilöä.

Outi Onttinen ja Esko Putkonen alkoivat olla yhdessä vuodesta 1985. Silloin Outi oli 15 vuotta ja Esko 21. Myöhemmin he menivät myös avioliittoon. Heidän tyttärensä Sini syntyi Joensuussa vuonna 1992. Siellä Outi aloitti opintonsa valmistuakseen sairaanhoitajaksi. Esko alkoi hoitaa Sini-vauvaa puolentoista kuukauden ikäisestä alkaen. Näin Outi pystyi jatkamaan opintojaan.

Vuonna 1999 syntyi Outilla ja Eskolla päätös Norjaan lähdöstä. Siellä oli tuolloin puutetta ammattitaitoisesta terveydenhoitohenkilöstöstä. Yhä edelleen sinne on Suomesta lähtenyt väkeä. Ansiotaso tällä alalla on Norjassa paljon korkeampi kuin meillä täällä Suomessa. Sen takia houkutus lähteä on suuri! Ehdotus Norjaan lähdöstä tuli kuitenkin Outilta. Lähtöpäätökseen ja Eskon suostutteluun riitti yksi puhelinsoitto. Outi soitti Eskolle ja kysyi: ” Haenko kielikurssille ja lähdetäänkö Norjaan?” Vastaus ja päätös Eskolta tuli melko heti. ”Lähdetään vaan!” Ennen Norjaan muuttoa oli siis edessä Kokkolassa kolmen kuukauden pikakoulutus.

Niin Outi, Esko ja kuusivuotias Sini jättivät kotimaan ja muuttivat Pohjois-Norjaan Tromssaan. Se on Norjan kahdeksanneksi suurin kaupunki. Asukkaita siellä on yli 70 000. Kaupunki on kalastuksen ja merenkulun keskus. Sen lempinimiä ovat Pohjolan Pariisi ja Jäämeren portti. Outi aloitti työt sairaalassa. Esko pääsi kalanjalostustehtaaseen hommiin. Sini aloitti norjan kielen opettelemisen ja koulunkäynnin. He olivat niin pohjoisissa olosuhteissa napapiirin pohjoispuolella, että he joutuivat Suomen lappalaisten tapaan siellä kokemaan kaamoksen.

Norjassa oli siis hyvät palkat molemmilla. Maisemat olivat kauniit ja mahtavat. Suomalaisten työntekijöiden yhteisö oli lämmin. Jotakin kuitenkin puuttui! Ruoka ei ollut saman makuista norjalaisista tarpeista tehtynä kuin Suomessa, vaikkei elintarvikkeissa niin suurta eroa ollutkaan. Iisalmi ja sukulaiset olivat tuhannen kilometrin päässä. Anton syntyi Norjassa huhtikuussa vuonna 2004. Hän oli hartaasti toivottu ja odotettu. Sinin ja Antonin välissä oli Outilla ollut keskenmenoja.

Kesälomalla käydessään Suomessa Outi ja Esko ostivat talon Peltosalmelta Iisalmesta. Tölliksi he sitä itse kutsuivat. Siitä oli tarkoitus tulla tukikohta Iisalmessa vierailujen ajaksi. Nyt oli tarkoitus viettää Outin äitiysloman aika siellä ja palata sitten takaisin Tromssaan. Esko ja Outin isäpuoli Tapsa remontoivat taloa parhaansa mukaan asuttavaan kuntoon. Antonin terveysongelmat alkoivat näkyä muutaman kuukauden ikäisenä. Kuopion yliopistollisen keskussairaalan lasten neurologisella osastolla ei Antonista annettu hyvää ennustetta. Hän olisi syvästi kehitysvammainen ja kuolisi pian. Näin ollen perhe päätti jäädä Suomeen.

Kului kolme vuotta ja Anton oli yhä elossa! Poika kommunikoi äännellen, elein ja ilmein. Vauvana Anton nukahti, kun häntä heijasi sylissä edestakaisin. Kerran aamuyöllä Outi väsähti ja keskeytti heijaamisen. Anton avasi ensin toisen silmänsä ja katseli ympärilleen ja sitten toisen ja kuunteli, tapahtuuko mitään, kunnes alkoi vaatia lisää heijausta. Outi ajatteli tuolloin: ”Hyvä ihme! Kyllähän tämä lapsi ymmärtää!”

Outi oli tuolloin miettinyt, millaista työtä hän alkaisi jatkossa tekemään. Alkuperäinen koulutushan hänellä oli leikkausanestesiaan erikoistuneeksi sairaanhoitajaksi. Tuo koulutusammatti ei enää tuntunut omalta. Vähitellen alkoi hahmottua yritysidea!

Kehitysvammaisilla lapsilla ja nuorilla oli valtava sijaishoidon tarve. ”Puolen vuoden ajan mietin, voisinko rakastaa jonkun toisen ihmisen kehitysvammaista lasta? Tulin siihen tulokseen, että kyllä voin”, kertoo Outi Onttinen muistellessaan yrityksensä aloittamista.

Outi Onttinen ja Esko Putkonen perustivat tuolloin ammatillisen perhekodin Anttulan yökylä erityislapsille. Perhekodin nimi tulee Antonin lempinimestä Anttu. Tarkoituksena oli, että lapsilla on yökylässä mukavaa ja viihtyisää.

Anton eli seitsenvuotiaaksi. Hän kuoli vuonna 2011. Outi ja hänen miehensä Esko suunnittelivat ja tekivät yhdessä enkelipojan mallin taidevalimolle. Veistos meni sitten haudalle. Sen jäljennös suojelee leikkipihaa, jota kutsutaan Anttulandiaksi. ”Kun tein enkelin, tuntui, että kaikki oli mahdollista! Moni on sanonut, että se on Antonin näköinen. Joku taiteilija on todennut, että kun tekee sydämellä, ei voi epäonnistua”, kertoo Outi Onttinen muistojaan. ”Anton opetti meille paljon, vaikkei hän puhunut mitään”, Outi jatkaa.

Peltosalmen perhekodin pihalle on syntynyt paljon taidetta ja erilaisia eläinhahmoja. Kirahvi on niistä suurin ja se näkyy viitostielle asti. Savon Sanomat kävi tekemässä siitä juttua lehteensä ja tietenkin myös tästä arvokasta työtä tekevästä päiväkodista ja yökylästä. Pihalla on käärmeitä, lehmiä, sieniä, muumeja, matoja ja heppoja. Kaikki  on Outin itsensä tekemiä. Hän on käyttänyt niihin kierrätystavaraa. Kirahvi on tehty kanaverkosta, raudasta ja betonista. Se on 2,5 metrin korkuinen. Lisäksi pihalla on leikkitelineitä ja mökkejä. Värikkäitä eläimiä pihalla edustavat myös kameli ja kaverit. Outi kertoi halunneensa tehdä iloa itselle ja lapsille. Koska kehitysvammainen lapsi voi olla täysin muista ihmisistä riippuvainen, on tärkeää, että hänellä on ympärillään katseltavaa. Värien kautta on myös helppo saada elämyksiä. Oppia taiteellisiin kuvioihin Outi kävi hakemassa Portaanpään taidekurssilta.

Myöhemmin on Outin aviopuoliso Esko apujoukkojen kanssa rakentanut Peltosalmen rakennukseen lisää ja lisää siipiä. Vähitellen on Anttulan yökylä laajentunut  Kuopioon, Alajärvelle että Orivedelle. Kuopion tilapäishoidon yksikkö jouduttiin kuitenkin sulkemaan, koska henkilökuntaa ei tahtonut löytyä tarpeeksi. Orivedelle tullut hoivapaikka on uusi asumisen palvelua tarjoava yksikkö.

Outi kehuu yhteistyön Eskon kanssa toimivan hyvin. Hän on ollut merkityksellisen tärkeä tuki. Outi itse räiskyy, suunnittelee ja ideoi. Esko kysyy, milloin pitäisi olla valmista! Tässähän on melkoisen hyvä malli muillekin. Ei tarvita aina komiteoita miettimään.

Yrittäjyyden ohella on Outi Onttinen ollut näyttävästi mukana myös taiteessa Iisalmessa ja lähiympäristössä. Muistan itsekin erään näyttelyn, joka toteutettiin Iisalmessa Pohjolankadulla keskellä olevalla koivukujakäytävällä. Outi on yhdessä Sanna Svenskin kanssa pitänyt näyttelyitä. Niitä on ollut mm. Lapinlahdella sekä kiertävä näyttely neljällä eri paikkakunnalla. Tilaustöitä myyntiin ei Outi ainakaan toistaiseksi ole luvannut tehdä. Pääpaino on Anttulassa ja sen kehittämisessä.

Joitakin vuosia sitten yrittäjätyöstä tuli palkinto Savon yrittäjiltä. Monissa eri lehdissä ja yhteyksissä on korostettu tämänkaltaisen työn tarpeellisuutta ja merkitystä.

Sini-tyttärestä on tullut merkittävä työntekijä perheyritykselle. Perhekodin muuttaminen ryhmäasumiseksi lisää Sinin vastuuta hoivatyöstä. Samalla se antaa Outille ja Eskolle lisää omaa aikaa. Oppisopimuksen kautta on Sinistä kehkeytymässä tosi hyvä ammattilainen tähän työhön. Sini on mitä mainioin aktiviteettien vetäjä näille kehitysvammaisille lapsille. Siellä on kelkka-ajelusta palju-uintiin ohjelmaa. Outi on päässyt satunnaisesti työllistämään myös eläkkeellä olevaa Eila-äitiään.

Raskas yrittäminen ja hoitotyö vaativat joskus vastapainoksi kunnon irtiottoa työkuvioista. Kun aviopari on lähtenyt lomamatkalle, niin samalla on menty niin kauaksi, että ajatuksetkin irtoavat työstä. He ovat yleensä olleet saman tien kaksi viikkoa matkalla. Näitä kohteita on ollut mm. Intia, Meksiko, Egypti ja Etiopia.

Nyt on kesä tuloillaan. Suhteellisen uutena ja mukavana harrastuksena Outilla on suppailu. Hernejärven rantakaislikkoa on sen verran siistitty ja raivattu, että siitä pääsee sup-lautailemaan. Puutarhan hoitokin on kiinnostavaa. Luonto on myös merkittävässä asemassa entisellä harrastussuunnistajalla.

”Onhan meillä ollut kaikenlaista; paljon ihania asioita ja vaikeuksiakin totta kai! Jokin yhteinen projekti on hyvä olla aina meneillään ja suunnitelmissa, niin katse pysyy sillä tavoin tulevaisuudessa”, Outi kertoo Eskostaan. Unelmana on vielä laajennus perhekodin kylpyläsiiveksi. Terassillamme on paljut ja kiikut kesäajan hemmotteluun. Koronan aikaan olemme asukkaiden kanssa kaivanneet spa-käyntejä. Vesi on ihana elementti lapsille iloon ja virkistäytymiseen.

Haastattelin tätä blogia varten Outin joitakin ystäviä ja pyysin lyhyttä ja ytimekästä luonnehdintaa. Tässä niitä tulee lueteltuna nipussa nimeä kuitenkaan mainitsematta:

• Outi on helposti innostuva, kekseliäs ja aikaansaava ”touhun täti”. Taiteellisuus näkyy monella tavalla. Hän oli edesmenneen Aune-mummon piristäjä.
• Outi on ihan mahtava esimerkki tahdon ja tekemisen voimasta!
• Jo lapsena hän oli reipas ja rohkea!
• Outi on idearikas, pirteä, energinen ja värikäs. Voimakkaat ja iloiset värit, innokas ja touhukas. Luovuus näkyy! Herkkyys ja pitkäpinnaisuus myös. Innostava, avarakatseinen ja sisukas. (tämän paljastan, se on äidiltä)
• Helposti innostuu ja on iloinen. Ei jää koskaan tumput suorina odottamaan jotakin tapahtuvaksi. Sen sijaan hän liikkuu vauhdilla tilanteesta toiseen ja sopeutuu uuteen nopeasti. Myös hänen ajatuksensa liikkuvat nopeasti. Hän on varsin älykäs ja nokkela, eikä hän jää vaitonaiseksi missään tilanteessa. Hän on mitä loistavin keskustelukumppani ja hänellä on sana aina hallussa.
• Hän on rohkea, aikaansaava, värikäs, idearikas ja touhukas.
• Outi on toimelias, sinnikäs ja luova! Hän on avoin uusille asioille ja rohkea toimeenpanija! Hän on avarakatseinen ja oman tiensä kulkija!
• Hän on räväkkä, sydämellinen, kaunis ja moniosaava!

Outin pikkuveli Marko sai koronan johdosta jonkin verran Outia kiinni syntymäpäivissä. Hän juhlii myös 50-vuotispäiväänsä tänä vuonna syksymmällä. Markolla on pari muistoa sieltä lapsuudesta: ”Outi oli jo lapsena meistä se taiteellisempi. Muistan, miten olin kade, kun hiekkalaatikolla sillä oli paljon hienommin rakenneltu maatila kuin minulla. Isosiskon oikeudet leikeissä saattoi joskus johtaa siihen, että minä olin koira ja Outi sen isäntä. Koira sai syödäkseen banaanista niitä kuoren pinnassa olevia säikeitä, kun isäntä söi itse banaanin. Yläkerrassa kun asuttiin, niin meillä oli aluksi yhteinen ”huone” siinä, mutta kun siitä ei mitään tullut, niin minun nukkumapaikka siirrettiin olohuoneeseen. Sieltä hiivin monasti yöllä Outin viereen. Lattia vain narisi niin, että usein kävi käry, kun äiti kuuli sen. (Nyt kaikki tiedämme, että Marko jo hiekkalaatikolla päätti lukea rakennusinsinööriksi!)

Kuningatarjuhlat ovat valmiit alkamaan muutamien tuntien päästä. Toivotan etänä kuningattarelle paljon Onnea ja kaikille kuninkaallisille Outin läheisille kutsutuille upeaa juhlaa! Eila-äiti ja Mari ovat olleet avustamassa palatsin kuntoon saattamisessa. Väri- ja kukkaloisto ovat paikallaan! Juhlat voivat alkaa!

 

Tässä on yksi mainos, jonka kautta voit muistaa ystävääsi kukkasin!

 

*

Kesällä vietetään paljon juhlia eri puolilla Suomea. Joskus sattuu vaan käymään niin, että menee päällekkäin synttärit ja rippijuhlat tai muuta vastaavaa. Silloin on todella hyvä olemassa tämä Interfloran palvelumuoto ostaa kukat ja yllättää sankari! Interflora on Suomen johtava kukkatervehdysten toimittaja. Interflora välittää päivittäin satoja tunteita ja tuoksuja kukkatervehdyksillä ympäri Suomen ja myös ulkomaille. Kotimaassa kukkatervehdyksiä toimittaa lähes 300 Interfloran kukkakauppaa. Interflora on maailmanlaajuisesti noin 140 maassa toimiva itsenäisten kukkakauppayrittäjien vapaaehtoinen organisaatio. Suomessa se on toiminut jo vuodesta 1927.