28.3.2004 alkaneen Israelin matkamme ensimmäinen osio oli Jerusalem. Olimme siellä Prima Palace Hotelissa neljä päivää. Tämä hotelli oli 1,1 kilometrin päässä Jerusalemin keskustasta. Ensimmäisessä kuvapainotteisessa blogissani Jerusalemista kerroin jo muutamista käymistämme kohteista ja kiertelyistä. Nämä tarinani eivät ole ihan kronologisessa järjestyksessä, vaan palailen välillä takaisin kuvien myötä jo vähäsen sivuttuihin asioihin.
Kuljimme jonkin matkaa Via Dolorosaa Jerusalemin vanhassa kaupungissa. Se oli sitä kärsimysten tietä, jota pitkin Jeesus vietiin ristiinnaulittavaksi.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.
Via Dolorosa on tänä päivänä täynnä katettuja basaarikujia, erilaisia toreja ja kahviloita. Siellä leijaili ilmassa erilaisia tuoksuja. Oli paahdetun kahvin tuoksua, joskaan itse kahvi ei ollut yhtä hyvää kuin meillä koti-Suomessa. Tuore minttu tuoksahteli. Lihatiskien takaa tuli teurastamon tuoksuja. Leipomoiden lähellä tuli hyvät tuoksut hunajalla ja paahdetuilla siemenillä höystettynä. Hedelmät olivat tuoreita ja värikkäitä. Saimme ostaa myös Itkumuurin läheltä mansikoita, jotka miu mau mukkaa olivat vähän raakileita ja erimakuisia kuin meillä Suomessa. Monin paikoin eri puolilla Israelia olivat myyjät oppineet muutamia sanoja suomea, joita ressukat luulivat varmasti kohteliaaksi tervehdykseksi: ”Terve, terve! Ei oo rahaa, ei oo rahaa!”
Arkeologit ovat kertoneet, että Via Dolorosa olisi aikoinaan kulkenut toista reittiä ja Jeesuksen aikaan kadun pinta olisi ollut kuusi metriä alempana kuin nyt. Kärsimysten tie lähtee melko läheltä Kalliomoskeijaa. Sehän on muslimien yksi pyhistä paikoista. Se kulkee myös läheltä Itkumuuria, joka on puolestaan juutalaisille pyhä paikka.
Pääsimme myös eräältä näköalapaikalta kurkistamaan kauempaa Betlehemiin. Sehän on Jeesuksen syntymäkaupunki. Se on vain noin kymmenen kilometrin päässä Jerusalemista.
Keskiviikkona 31.3.2004 lähdimme aamiaisen jälkeen ajelemaan bussin kyydissä kohti Kuollutta merta. Saimme nähdä matkalla sinne erämaaseutua. Pysähdyimme myös yhdellä kohtaa, jossa eräs beduiini harrasti liiketoimintaa kamelien ratsastuksella. Tyttäreni Hanna kävi ratsastamassa.
Kävimme ennen Kuollutta merta myös Ahavan tehtaalla. Siellä valmistetaan kosmeettisia ja terveellisiä aineita iholle. Ne on tuotettu Kuolleen meren mineraaleista. Eräs kylpyläteknikko keksi 1980-luvulla idean markkinoida Kuolleenmeren mutaa. Hän oli nähnyt, kuinka naisturistit kauhoivat mutaa kotiin vietäväksi.
Oli tosi helteinen päivä, kun saavuimme Kuolleelle merelle. Monet ihmiset peittivät itsensä mudalla ennen mereen menemistä. Uinti meressä oli kokemus. Eihän siinä oikeastaan voinut uidakaan, mutta olipa kiva kellua. Suolapitoisuus on 33 %. Ystävämme Elma ja Antero kävivät myös rikkialtaassa. Minä kyselin heiltä, eikö siellä ehjiä altaita ollut!
Lämpöasteita oli ainakin 30 astetta C ja vesi oli vähintään 25 C. Veden virkistävä vaikutus oli varsin lyhytaikainen.
Tässä vaiheessa Israelin matkaa olimme suunnilleen puoli välissä. Tästä jatkoimme matkaa sitten Tiberiakseen. Sieltä käsin sitten kiersimme Galileaa ja muuta ympäristöä. Veneilimme myös Genesaretin järvellä. Kerron siitä enemmän seuraavassa Israelia käsittävässä blogissani.
Tässä on pari mainosta lopuksi. Katso ja klikkaa!