Olen mielenkiinnolla paneutunut Valtionarkiston historiaan. Myöhemmässä Kansallisarkiston vaiheessa olin noin 15 vuotta tätä historiaa osana itsekin. Aloitin siellä lokakuussa 2005 tarkastajan nimikkeellä valtion virkamiehenä. Aiemmin olin ollut valtiolla 20 vuotta rakennushallinnon alaisuudessa työsopimussuhteisena. Työpaikkani tuolloin oli ensin Uudenmaan piirirakennustoimisto, joka myöhemmin muuttui Helsingin rakennuspiiriksi ja sitten vielä Engeliksi.
Melko heti Kansallisarkistoon tullessani sain tietää, että toimenkuvaani kuului perehdyttää taloon tulevia uusia työntekijöitä ja korkeakouluharjoittelijoita ennen kaikkea turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Tämä Kansallisarkiston pääkallopaikka sijaitsee Rauhankadun ja Snellmanninkadun kulmauksessa Helsingin Kruununhaassa. Kiinteistöä on rakennettu kolmessa eri vaiheessa. Se on melko isokokoinen ja sokkeloinen. Maanpäällisiä kerroksia on viisi ja maan alla on toisessa päässä 6 kerrosta kalliosuojat mukaan laskettuna. Minulla alkoi olla vähän kiire opiskella taloa itsekin, sillä muutaman viikon päästä piti olla ensimmäinen perehdyttämiseni. Hyödynsin itse karttoja palokeskuksesta, sillä niissä näkyi paljon tärkeitä tietoja poistumisteineen.
Blogini ”sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä”.
Aloittaessani Kansallisarkistossa oli meillä päätalon lisäksi Helsingissä toinen piste eli Siltavuorenranta 16. Sinne on matkaa vähän vajaa kilometri. Se oli aikaisemmin toiminut mm. valtion viljavarastona ja Sota-arkistona. Muutamia vuosia myöhemmin nivoutui Sota-arkisto ja valtioneuvoston arkistoa meihin, joten olimme yhtä sen jälkeen. Sota-arkisto oli Pitkäsillan läheltä muuttanut Sörnäisiin osoitteeseen Työpajankatu 6. Valtioneuvoston arkisto on osoitteessa Hallituskatu 3. Tänä päivänä ovat kaikki Maakunta-arkistot myös Kansallisarkistoa.
Kiertelin alkuaikaan aktiivisesti ja omatoimisesti taloa ympäriinsä kellareista makasiineihin palokunnan piirustuksien pohjalta. Tein pikku vihkooni merkintöjä poistumisteistä, teknisistä tiloista ja muista tärkeistä havainnoista. Teknisiä tiloja kiertelin moneen otteeseen sen aikaisen kiinteistönhoitajan Markku Böckermanin kanssa. Makasiineja aloin kierrellä pari kertaa viikossa mitaten samalla lämpötilat ja kosteudet. Lämpötilan piti olla arkistoaineistolle melko vakaa eli melko lailla tasan 20 C. Kosteuden tuli olla 30-60 %:n sisällä. Sitä varten talvisin kuivalla kaudella toivat höyrystimet pyydetyn määrän kosteutta makasiinitiloihin. Lämpiminä aikoina jäähdytyskoneet toivat viileyttä näihin tiloihin. Arkistoaineistoista pidettiin siis erinomaisen hyvää huolta ympäri vuoden. Virkailijat olisivat toivoneet samaa huolenpitoa myös heidän omissa tiloissaan ja huoneissaan. Toimisto- ja työhuoneissa ei mahdettu kesälämpimillä juuri mitään sille, että lämpötila nousi yli 25 C.
Tutustuin pikku hiljalleen myös komean talomme arkkitehtuuriin ja eri vaiheisiin talon historiassa. Vuosien varrella sain olla mukana erilaisissa kuntokartoituksissa ja remonttien suunnittelukierroksilla. Sain kiertävien alan ammattilaisten kautta lisää tietoa tietyn ajan rakentamismenetelmistä. Olin mukana esimerkiksi Arkkitehtitoimisto Okuluksen sisätilan rakennushistoriaselvityksen kierroksilla vuonna 2018. Sitä olivat tekemässä Kati Winterhalter, Mikko Bonsdorff, Kersti Tainio, Pii Nieminen ja Julia Donner. Oli ihan mukavaa kierrellä heidän kanssaan ja tehdä yhteistyötä.
1810-luvulla alkoi valtion arkistotoiminta Senaatin tiloissa. Aineistoa oli sijoitettu aikalailla hajanaisesti eri paikkoihin. 1880-luvulla alkoivat arkiston tarvitsemat tilat käydä ahtaiksi. Käytössä oli tuolloin Senaatissa 16 huonetta eri puolilla ja galleriasali. Paloturvallisuus oli huono ja paikoin oli kosteusvaurioita. Niinpä Senaatti antoi tuolloin vastavalitulle valtion arkistonhoitajalle Reinhold Hausenille (1850-1942) tehtäväksi ryhtyä valmistelemaan arkistolle omaa rakennusta. Hausen sai valtuudet valita vapaasti haluamansa arkkitehdin. Hän valitsi Gustaf Nyströmin.
Gustaf Nyström (1856-1917) suunnitteli Valtionarkistoa vuosina 1884-1890. Rakennusajankohta oli vuosina 1886-1890. Tämän jälkeen hän suunnitteli vuonna 1891 naapurissa olevan Säätytalon. Näillä rakennuksilla onkin melkoisen paljon yhtäläisyyksiä arkkitehtuurissa. Molemmissa taloissa on muun muassa Salomon Vuorion maalauksellista rakennustaidetta katoissa ja seinissä.
Toinen rakennusvaihe Valtionarkistossa ajoittuu vuosiin 1927-1928. Silloin oli rakennusprojektina Itäinen makasiini B. Suunnittelijoina olivat arkkitehti Magnus Schjerfbeck (taidemaalari Helene Schjerfbeckin veli) 1922 ja arkkitehti Ernst Kranck 1927-1928.
Kolmas vaihe oli sitten laajennus, jota tehtiin vuosina 1968-1972. Sitä suunnitteli Olof Hansson vuosina 1961-1971. Siinä yhteydessä tuli ulkoportaat ja sisäänkäynnin muutos. Ruokala 8. kerroksessa tuli tässä yhteydessä samoin kuin 6. kerroksen uusi tutkijasali. Se on tänä päivänä edelleen samalla nimellä, vaikka se on jo 50 vuotta vanha. Paljon tuli uutta tuossa yhteydessä. Palaan siihen myöhemmin, kun jatkan tätä historiaa.
Helmikuun pommitusten yhteydessä vuonna 1944 Valtionarkiston rakennus välttyi täysosumilta, mutta lähietäisyydelle putosi kymmenkunta pommia, jotka rikkoivat arkiston ikkunoita laajasti. Julkisivurappauksiin tuli vaurioita. Rauhankadun puoleisessa kivijalassa näkyy edelleen muutamia sirpalevaurioita. Pelätyiltä tulipaloilta onneksi vältyttiin. Kaikkein arvokkaimmat asiakirjat oli kuljetettu turvasäilytykseen muualle sodan ajaksi. Pommitusvaurioita korjattiin vaiheittain sodan jälkeen.
Talo tuli itselleni tutuksi myös sen johdosta, että tehtäviini kuuluivat myös monenlaiset turva-asiat. Tein ja päivitin aika ajoin pelastussuunnitelmaa. Sehän pitää tänä päivänä muutakin sisällään kuin kiiruhtamista pommisuojaan, kun on katastrofi. Pelastussuunnitelma kattaa nykyään paljon myös ihan arkisia ja päivittäisiä asioita pahimpien skenaarioiden lisäksi. Siinä on asiaa poistumisreiteistä ja alkusammutusvälineistä ohjeineen. Yhteyshenkilöt kiinteistönhoitajineen ja työsuojeluhenkilöstöineen ovat ajan tasaisesti myös mainittu.
Tässä on Kansallisarkiston esittelyyn linkki. Se on tehty vuonna 2012. Se kestää noin 15 minuuttia ja hyvin täydentää tätä minun vaatimatonta kirjoitustani. Sitä pääset seuraamaan tästä: https://www.bing.com/videos/search?q=kansallisarkiston+video&docid=608025115959256180&mid=9317E46E8402B98C13B59317E46E8402B98C13B5&view=detail&FORM=VIRE
Tässä on muutamia hyviä mainoksia erinomaisine tarjouksineen. Katso ja klikkaa!
No enpä ole koskaan huomannut että nuo patsaat ovat katolla! Helsingissä pitäisi kulkea aina niska kenossa kun rakennuksissa on niin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Helsingin yliopiston historian opiskelijat eli Kronos ry alkoi 2010-luvulla aikaisempien vuosikymmenten mukaisesti vappuaattona seppelöimään tuota keskimmäistä Kleio-patsasta.Ylhäällä oli kaksi kronoslaista meidän valvonnassa seppelöimässä ja alemmalta parvekkeelta puheenjohtaja piti pienen puheen. Yleisöä oli Suomen Pankin edustalla Rauhankadulla.